Aviollinen rakkaus.
(Lessing’in mukaan.)
Kirjoittanut Gotthold Ephraim Lessing


Klorinda kuol’; ei aikaakaan,
Jo läksi mieskin manalaan,
Ja sielunsa se suorattain
Riemuihin riensi jumalain.
”Minulle ovi aukaiskaa!”
Sanovi hän ja kolkuttaa.
”Ken siellä?” kysyi Pietari,
”Ken tänne tulla tahtoopi?” –
”Kristitty oon.” – ”Sun nimesi?
Tiliä vaadin töistäsi!”
– ”Mun nimeni on Pietari,
Siis olen oiva kaimasi.
Mä viikkoo viisi vuoteella
Makasin rintataudissa.
Rukous, pelko, vavistus
Ja silmissäni kummitus
Ei sallineet mun nukkua –
Sain päivät, yöt mä valvoa!”
– ”Käy sisälle nyt, kaimani!”
Ja taivaan portti aukeni.
”Hah, haa! Klorindan mies!
Mun ystävän’!... Ken tuota ties’,
Ett taitaisimme tavata
Me toisiamme taivaassa!
Siis astu sisään rohkeesti,
Sun eukollasi, luulisin,
On täällä sijaa sullenkin!”
Vaan tässä äijä ällistyi,
Hän sanelmasta hämmästyi,
Sanoihin viimein puhkesi:
”Klorinda täällä! Eukkoni,
Hän täällä ois!... Kun ompi niin, –
Mä ennen muutan helvettiin!”

K. Ruusi [Karl Johan Sylvester Brusse].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.