Aviollinen rakkaus
| Aviollinen rakkaus. (Lessing’in mukaan.) Kirjoittanut Gotthold Ephraim Lessing |
- Klorinda kuol’; ei aikaakaan,
- Jo läksi mieskin manalaan,
- Ja sielunsa se suorattain
- Riemuihin riensi jumalain.
- ”Minulle ovi aukaiskaa!”
- Sanovi hän ja kolkuttaa.
- ”Ken siellä?” kysyi Pietari,
- ”Ken tänne tulla tahtoopi?” –
- ”Kristitty oon.” – ”Sun nimesi?
- Tiliä vaadin töistäsi!”
- – ”Mun nimeni on Pietari,
- Siis olen oiva kaimasi.
- Mä viikkoo viisi vuoteella
- Makasin rintataudissa.
- Rukous, pelko, vavistus
- Ja silmissäni kummitus
- Ei sallineet mun nukkua –
- Sain päivät, yöt mä valvoa!”
- – ”Käy sisälle nyt, kaimani!”
- Ja taivaan portti aukeni.
- ”Hah, haa! Klorindan mies!
- Mun ystävän’!... Ken tuota ties’,
- Ett taitaisimme tavata
- Me toisiamme taivaassa!
- Siis astu sisään rohkeesti,
- Sun eukollasi, luulisin,
- On täällä sijaa sullenkin!”
- Vaan tässä äijä ällistyi,
- Hän sanelmasta hämmästyi,
- Sanoihin viimein puhkesi:
- ”Klorinda täällä! Eukkoni,
- Hän täällä ois!... Kun ompi niin, –
- Mä ennen muutan helvettiin!”
K. Ruusi [Karl Johan Sylvester Brusse].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.