Avaa...

Kirjoittanut Oskar Uotila


«Avaa jo, kulta entinen,
On tuima talvisää.
Ma kannan sydän-alassa
Sun lempes hedelmää.» –
– Maa autiota on,
Ja viima vinkuu vain. –
«Ma kannan lempes hedelmää
Nyt sydän-alassain.»
«Mun hylkäs siskot, vanhemmat;
Jo raukka raukenen.
Sult’ etsin turvaa nimessä
Sun lempes entisen.» –
– Maa autiota on
Ja vinhaa viima yön. –
«Sun rakkautes nimessä
Mä ovellesi lyön.»
Hän oveansa raottaa:
««Sun toivos turha on –
Mull’on jo toinen vaimona,
Pois lähde, onneton.»»
– On autiota maa,
Ja viima vinkuu noin. –
««Mull’ on jo toinen vaimona,
Sen tänäpänä toin.»»
«Niinkuin sa yöhön heität mun,
Niin heität vaimos myös,
Mut kerran, kerran kostava
On kaikkivalta työs!»
– Maa autiota on,
Ja viima vinhakas. –
«Sun työsi kerran kostava
On kaikkivaltias.»


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.