Suomen asetuskokoelma 349/1948.


Autoasetus.
Annettu Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1948.
_______________


     Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin esittelystä säädetään moottoriajoneuvoliikenteestä 21 päivänä toukokuuta 1926 annetun lain (156/26) 14 §:n nojalla:


1 luku.
Yleiset määräykset.


1 §.

1.  Moottoriajoneuvoliikenne on sallittu yleisellä tiellä, kadulla, torilla ja muulla yleisellä paikalla noudattamalla, mitä tässä asetuksessa tai sen nojalla määrätään.

2.  Tämän asetuksen säännöksiä sovellettakoon myös moottoriajoneuvoliikenteeseen jäällä ja yksityisellä tiellä, jolla yleisesti ajetaan.

2 §.

1.  Moottoriajoneuvoliikenteen yleinen valvonta kuuluu läänissä lääninhallitukselle.

2.  Moottoriajoneuvoliikenteen lähin valvonta kuuluu poliisiviranomaisille, katsastusmiehille ja varakatsastusmiehille.

3.  Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö voi lisäksi määrätä tie- ja vesirakennushallinnon palveluksessa olevia henkilöitä valvomaan moottoriajoneuvoliikennettä. Ministeriön on annettava heille virkamerkki ja määräys, jotka vaadittaessa on valvontatoiminnassa näytettävä. Määräyksestä on tieto toimitettava sisäasiainministeriölle.

4.  Moottoriajoneuvoliikennettä koskevia asioita varten voidaan kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön palvelukseen ottaa liikennetarkastajia, joiden asettamisesta ja toiminnasta määrätään erikseen.

5.  Liikennettä valvoessaan on katsastusmiehellä, varakatsastusmiehellä sekä 3 ja 4 momentissa mainitulla liikennevalvojalla ja liikennetarkastajalla poliisimiehen oikeudet ja velvollisuudet.

3 §.

1.  Autolla tarkoitetaan moottoriajoneuvoa, jonka rakenteeseen kiinteästi kuuluu vähintään kolme pyörää. Auto, joka on tarkoitettu henkilökuljetukseen, on henkilöauto, kun siinä on paikkoja enintään yhdeksälle henkilölle, kuljettaja mukaan luettuna ja linja-auto, kun paikkojen lukumäärä on sanottua suurempi. Sähkökäyttöinen, voimansiirtojohtimen varassa kulkeva linja-auto on johdinauto. Yksinomaan tavaran kuljetukseen tarkoitettu auto on pakettiauto, kun sen kokonaispaino on enintään 2,6 tonnia ja konealustan rakenne samanlainen kuin henkilöautossa, muuten kuorma-auto. Sekä henkilöiden että tavaran kuljetukseen tarkoitettu auto on seka-auto. Palo-, sairas- ruumis- ja hinausauto on yksinomaan näitä tarkoituksia varten rakennettu ja varustettu auto.

2.  Kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa sanotaan moottoripyöräksi ja jalaksilla kulkevaa moottorireeksi. Milloin traktoria yleisellä tiellä käytetään kuljetukseen, on sitä pidettävä moottoriajoneuvona, paitsi, jos sitä käytetään pääasiassa maataloustarkoituksiin sen kunnan alueella, jossa sen haltija harjoittaa maataloutta, tahi tien tekoon tai korjaukseen.

3.  Perävaunu tai peräreki on moottoriajoneuvon vedettäväksi tarkoitettu vaunu tai reki.

4.  Epätietoisissa tapauksissa tai, jos muunlaisen kuin tässä pykälässä mainitun moottoriajoneuvon käyttäminen on kysymyksessä, määrää kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö, mihin ryhmään ajoneuvo on luettava, tai antaa tarpeellisia ohjeita sen käyttämisestä.

5.  Mitä moottoriajoneuvon omistajasta säädetään, koskee, kun ajoneuvo on luovutettu toisen pysyväiseen hallintaan, myös sen haltijaa.

6.  Tässä asetuksessa tarkoitetaan ministeriöllä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä.


2 luku.
Auto ja sen varusteet.


4 §.

1.  Auton omalla painolla tarkoitetaan auton painoa täydessä ajokunnossa kaikkine varusteineen, tarpeelliset työkalut, vararenkaat, polttoaineet, öljy ja vesi mukaan luettuna.

2.  Auton kantavuus on sen suurin sallittu tavara- ja henkilökuormitus. Tätä määrättäessä on sekä auton kuljetushenkilöt että suurin sallittu matkustajamäärä otettava huomioon siten, että kunkin henkilön painoksi luetaan 75 kiloa.

3.  Oman painon ja kantavuuden summa on auton kokonaispaino.

4.  Auton akselipaino on se paino, joka auton kokonaispainosta kohdistuu sen johonkin akseliin.

5.  Linja-, kuorma-, paketti- ja seka-automallin suurimman kokonaispainon ja suurimmat akselipainot sekä kuorma- ja pakettiauton suurimman lavaylityksen ministeriö vahvistaa auton valmistajan tai maahantuojan hakemuksesta. Tähän hakemukseen on liitettävä valmistajan todistus hänen auton käyttöä varten takaamistaan kokonaispainoista, suurimmista akselipainoista ja konealustan painon jakautumisesta eri akseleille, niin myös, kun auto tuodaan ulkomaalta, ministeriön hyväksymä virallinen todistus siitä, mikä paino auton valmistusmaassa on vahvistettu sen kokonaispainoksi, sekä selvä piirustus mittoineen.

6.  Auton kantavuuden määrää katsastusmies vahvistetun kokonaispainon puitteissa.

5 §.

1.  Auton tulee olla rakenteeltaan täysin turvallinen ja muutoin tarkoitukseensa sopiva.

2.  Autossa tulee olla:

a)  vasemmalla puolella oleva ohjauslaite;

b)  joko kaksi toisistaan riippumatonta jarrujärjestelmää tai yksi järjestelmä, joka saadaan toimimaan kahdella toisistaan siten riippumattomalla laitteella, että toinen voi toimia vaikka toinen joutuisi epäkuntoon, ja tulee sekä käyttö- että seisontajarrujen olla tarkoitukseensa kyllin tehokkaat;

c)  polttomoottoria käytettäessä tehokas äänenvaimentaja;

d)  sopiva äänimerkinantolaite ja peruutuspeili, jonka avulla kuljettaja voi tarkata liikennettä auton takana, ja tulee peruutuspeilin muussa kuin henkilöautossa olla vasemmalla, korin ulkopuolella;

e)  edessä, auton kummallakin puolella, valkoista tai keltaista valoa heittävät kaukovalot, jotka valaisevat tietä vähintään 100 metriä auton edessä ja häikäisemättömät lähivalot sekä niihin yhdistettyinä tai niistä erillään häikäisemättömät seisontavalot, niin myös takavalo, joka valkoisella valolla hyvin valaisee auton tunnusmerkin ja näyttää punaista valoa taaksepäin;

f)  takana joko e kohdassa mainittuun takavaloon yhdistettynä tai siitä erillään selvästi näkyvä punainen tai punakeltainen jarruvalo;

g)  ministeriön hyväksymän mallin mukainen suuntaviitta;

h)  kuorma- ja pakettiautossa ohjaamoon kummallekin puolelle selvästi merkittynä auton kantavuus, kokonais- ja suurin akselipaino; sekä

i)  laitteet, jotka pitävät tuulilasia kuljettajan edessä läpinäkyvänä.

3.  Autossa ei saa olla mitään, mikä kuljettajan paikalta estää näkemästä ajotietä eteen ja sivuille.

4.  Moottorista ei saa päästä savua eikä pahanhajuista kaasua siinä määrin tai siten, että siitä syntyy haittaa.

5.  Pyöräakselien päät eivät saa ulottua auton ääriviivojen ulkopuolelle, eikä myöskään korissa saa olla siten ulkonevia lukonripoja, hakoja tai muita laitteita, että niistä voi olla vaaraa tai haittaa liikenteessä.

6.  Auton rungon jatkaminen ja muu alustan rakenteen muuttaminen ei ole sallittu ilman ministeriön suostumusta.

7.  Linja- ja seka-auton rakenteesta ja varusteista ministeriö antaa lisämääräykset.

8.  Ammattimaisessa liikenteessä käytetyssä henkilöautossa tulee olla keskellä tuulilasin yläpuolella auton vapaana oloa osoittava keltainen merkkivalo.

9.  Ministeriö voi myöntää poikkeuksia tämän pykälän määräyksistä.

6 §.

1.  Auton pyörissä on käytettävä ilmarenkaita.

2.  Renkaisiin saa tilapäisesti asettaa sellaisia liukuvastuksia, jotka eivät vahingoita tietä.

3.  Ilmarenkaan tulee olla mitoiltaan sellainen, että auton suurimmasta sallitusta kokonaispainosta siihen kohdistuva rasitus ei ylitä renkaalle valmistajan ohjeiden tai ministeriön määräyksen mukaan sallittua kuormitusta.

4.  Renkaan sisäinen ylipaine saa olla enintään 6 ilmakehää, jollei ministeriö jostakin autosta tai automallista toisin määrää.


3 luku.
Katsastusmiehet ja katsastus.


7 §.

1.  Moottoriajoneuvojen katsastuksien ja muiden tässä asetuksessa mainittujen tehtävien suorittamista varten asetetaan tarpeellinen määrä katsastusmiehiä. Ministeriö jakaa maan katsastusalueisiin sekä määrää katsastusmiesten lukumäärän ja sijoituspaikat kussakin alueessa. Ministeriö voi tarvittaessa asettaa varakatsastusmiehiä katsastusmiesten avuksi.

2.  Ministeriön määräyksestä asianomainen lääninhallitus julistaa katsastusmiehentoimen haettavaksi kolmenkymmenen päivän kuluessa. Hakemuskirjat on osoitettava ministeriölle ja jätettävä lääninhallitukseen, joka toimittaa ne omine lausuntoineen ministeriölle. Ministeriö määrää katsastusmiehen ja lääninhallituksen esityksestä ilman hakemusta varakatsastusmiehen. Nämä määräykset ministeriö voi peruuttaa, milloin siihen harkitaan olevan syytä.

3.  Katsastusmies ja varakatsastusmies ovat lähinnä lääninhallituksen valvonnan alaisia. Virkavapautta enintään kuukaudeksi myöntää heille lääninhallitus, joka samalla määrää viransijaisen. Pitempiaikaisen vairkavapauden myöntää ministeriö.

8 §.

1.  Kelpoisuusehtona katsastusmiehen toimeen vaaditaan, että asianomainen on suorittanut insinööritutkinnon Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastossa tai kotimaisen teknillisen opiston konerakennusosaston täydellisen oppikurssin, että hän esittämillään todistuksilla on osoittanut olevansa hyvin perehtynyt autoalaan ja liikennesäännöksiin sekä että hänellä on kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava ammattiajokortti. Ministeriö voi näistä kelpoisuusehdoista myöntää erivapauksia. Varakatsastusmiehellä tulee olla kuorma-auton ajokortti ja kokemusta autoalalla.

2.  Katsastusmies ja varakatsastusmies eivät saa missään muodossa harjoittaa moottoriajoneuvojen tai niiden osien valmistusta, korjausta, kauppaa tai vakuutusta eikä muuta liikettä tai tointa, joka on katsottava soveltumattomaksi katsastusmiehen tehtävään. Katsastusmies ei saa ministeriön suostumuksetta pitää muutakaan tointa.

3.  Tarkemmat määräykset katsastusmiehistä ja varakatsastusmiehistä sekä heidän toiminnastaan antaa ministeriö. Katsastusmiehille ja varakatsastusmiehille tulevasta palkkauksesta sekä heidän virkatoimistaan suoritettavista maksuista säädetään erikseen.

9 §.

1.  Ennenkuin ilmoitus auton rekisteröimistä varten tehdään, on auto katsastettava ja tässä ensikatsastuksessa hyväksyttävä. Uuden auton ensikatsastuksen saa toimittaa minkä alueen katsastusmies tahansa, ei kuitenkaan ammattimaisessa liikenteessä käytettävän linja-, seka- tai kuorma-auton ensikatsastusta, joka on auton 14 §:n 3 momentissa sanotun kotipaikan katsastusmiehen toimitettava. Rekisteristä poistetun tai muun käytetyn auton ensikatsastuksen toimittaa niin ikään mainitussa momentissa tarkoitetun kotipaikan katsastusmies.

2.  Ensikatsastuksessa on auton omistajan toimesta katsastusmiehelle annettava kaikki tarpeelliset tiedot ja ajoneuvo tuotava katsastettavaksi. Toimituksesta annetaan katsastuskirja, joka on kirjoitettava kaksin kappalein. Ministeriö määrää ne tiedot, jotka katsastuskirjan tulee sisältää.

3.  Katsastusmiehellä on oikeus autoa katsastamatta ja koeajoa suorittamatta antaa katsastuskirja uudesta, tunnetun tehtaan valmistamasta henkilöautosta.

4.  Katsastuskirja on kahden päivän kuluessa katsastuksesta lukien pidettävä auton omistajan saatavana.

10 §.

1.  Auto on vuosittain ennen kesäkuun loppua omistajan toimesta tuotava uusintakatsastukseen. Määräaikaan nähden katsastusmies voi kuitenkin myöntää yksityistapauksissa poikkeuksia, mikäli katsastustoimitusten järjestely sitä vaatii.

2.  Katsastusmies määrää uusintakatsastuksen ajan ja paikan sekä, milloin autoa käytetään ammattimaiseen liikenteeseen, toimittaa katsastuksen yhdessä poliisiviranomaisen kanssa. Jos auto siten määrättynä katsastusaikana kuitenkin on kotipaikan katsastusalueen ulkopuolella eikä kohtuudella voida vaatia, että se ennen kesäkuun loppua on tuotava kotipaikkaansa katsastettavaksi, saadaan auton katsastus toimittaa myös muualla. Tästä katsastajan on ilmoitettava auton kotipaikan katsastusmiehelle.

3.  Linja- ja seka-autot on uusintakatsastettava kaksi kertaa vuodessa, huhti–kesäkuun ja syys–marraskuun aikana.

4.  Jos autoa on siten muutettu, että siitä aiheutuu muutoksia autorekisterin merkintöihin, tai jos on syytä epäillä, ettei auto ole säädetyssä kunnossa, on se viipymättä katsastettava.

5.  Toimitettuaan katsastuksen on katsastusmiehen tehtävä siitä merkintä rekisteriotteeseen.

11 §.

1.  Milloin samalla omistajalla on hallinnassaan vähintään kolmekymmentä autoa ja näiden hoidon valvontaa varten erityinen tarkastaja, voi ministeriö hakemuksesta määräajaksi kerrallaan määrätä tällaisen sopivaksi katsomansa henkilön toimittamaan 10 §:n 1 ja 3 momentin edellyttämät hakijan autojen uusintakatsastukset.

2.  Toimittamistaan uusintakatsastuksista tulee 1 momentissä mainitun autotarkastajan tehdä ilmoitus asianomaiselle katsastusmiehelle.

12 §.

1.  Ellei auto ole säädetyssä kunnossa, ei sitä saa käyttää, ennenkuin vika on korjattu, ja ottakoon katsastusmies tai poliisiviranomainen pois auton tunnusmerkit ja rekisteriotteen, kunnes vika on korjattu ja auto uudestaan katsastuksessa hyväksytty liikenteeseen käytettäväksi. Jos puutteellisuus on sen laatuinen, ettei siitä ole välitöntä vaaraa liikenneturvallisuudelle, olkoon katsastusmiehellä kuitenkin oikeus, ennenkuin auton käyttämistä ryhdytään estämään, määrätä aika, jonka kuluessa puutteellisuus on korjattava.

2.  Milloin tunnusmerkit ja rekisteriote on otettu pois, voidaan auton omistaja kuitenkin oikeuttaa kuljettamaan auto sen omalla koneella korjauspajaan tai auton kotipaikalle ja korjauksen jälkeen uudelleen katsastettavaksi. Tunnusmerkkien ja rekisteriotteen pois ottamisesta on tässä tapauksessa annettava todistus, jossa on mainittava, minne auto saadaan kuljettaa ja kuinka kauan todistus on voimassa.

13 §.

Poliisiviranomaisen tulee ottamalla pois tunnusmerkit tai muulla sopivalla tavalla estää sellaisen auton käyttö, jota ei ole säädetyssä järjestyksessä uusintakatsastettu.


4 luku.
Auton rekisteröiminen ja tunnusmerkit.


14 §.

1.  Ennen kuin auto on asianmukaisesti rekisteröity ja sille annettu tunnusmerkit, älköön sitä käytettäkö liikenteeseen muissa kuin 22, 42 ja 43 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

2.  Autorekisteriä pitää lääninhallitus, ja on auto rekisteröitävä siinä läänissä, jossa sen kotipaikka on.

3.  Auton kotipaikkana on pidettävä sitä paikkakuntaa, missä sitä pääasiallisesti käytetään.

15 §.

1.  Ilmoitus auton rekisteröimistä varten on omistajan tehtävä kirjallisesti lääninhallitukselle. Ilmoitukseen on liitettävä omistusoikeuden selvittämiseksi luovutuskirja tai kahden luotettavan henkilön antama kirjallinen todistus, auton katsastuskirja kaksin kappalein ja asianmukainen todistus säädetyn vakuutuksen ottamisesta.

2.  Jos omistaja on selvittänyt omistusoikeutensa autoon ja tämä on asianmukaisesti vakuutettu sekä katsastuskirjan mukaan liikenteeseen hyväksytty, eikä auton akselipaino ja leveys ylitä 30 §:n 1 ja 2 momentissa mainittuja enimmäismääriä, on auto rekisteröitävä ja omistajalle kirjoitettava rekisteriote.

3.  Rekisteriin on kustakin autosta merkittävä rekisteröimispäivä ja rekisterinumero, katsastuskirjaan merkityt tiedot, tiedot vakuutuksesta vakuutuslaitoksen antaman todistuksen mukaan, päivä, jona rekisteriote on annettu, sekä sellaiset tiedot auton verottamisesta, kuin erikseen on määrätty.

4.  Auton rekisteröimisestä on lääninhallituksen tehtävä merkintä rekisteri-ilmoitusta seuranneeseen katsastuskirjan kaksoiskappaleeseen sekä viikon kuluessa rekisteröimisestä lähetettävä se auton kotipaikan katsastusmiehelle.

5.  Autoa koskevan rekisteriotteen tulee olla ilmoituksen tekijän saatavana viikon kuluessa rekisteröimisilmoituksen saapumisesta lääninhallitukseen. Jos rekisteröimisilmoitus jätetään poliisiviranomaiselle, tulee tämän viikon kuluessa toimittaa asiakirjat edelleen lääninhallitukselle.

16 §.

1.  Rekisteröidylle autolle annetaan tunnusmerkki kaksinkappalein, jotka on kiinnitettävä autoon, toinen eteen ja toinen taakse, näkyville paikoille.

2.  Tasavallan presidentin autojen tunnusmerkkinä on Suomen vaakuna.

3.  Tunnusmerkit annetaan autolle samalla kuin rekisteriote lunastetaan.

4.  Jos auton tunnusmerkit ovat kadonneet tai turmeltuneet, on auton omistajan poliisiviranomaisen välityksellä hankittava uudet merkit säädettyä korvausta vastaan.

5.  Ministeriö antaa tunnusmerkeistä ja niiden valmistamisesta tarkemmat ohjeet ja määrää korvauksen, joka auton omistajan on niistä suoritettava.

17 §.

1.  Milloin rekisteröidyn auton omistaja haluaa käyttää autoaan kalenterivuoden alusta, on hänen ennen edellisen vuoden lokakuun loppua toimitettava auton kotipaikan poliisiviranomaiselle tämän toimesta viikon kuluessa lääninhallitukselle lähetettäväksi auton rekisteriote asianomaisen katsastusmiehen merkintöineen siitä, että uusintakatsastus siltä vuodelta on toimitettu, niin myös, jos vakuuttamisvelvollisuus on olemassa, asianomaisen vakuutusyhtiön antama kuitti tai todistus siitä, että vakuutusmaksu sen vuoden vakuutuskaudelta on autosta suoritettu. Lääninhallituksen tulee tehdä tarpeelliset merkinnät rekisteriotteeseen niin hyvissä ajoin, että se on hakijan saatavana joulukuun kuluessa. Jos rekisteriote toimitetaan poliisiviranomaiselle marras- tai joulukuussa, on auton omistajalla oikeus saada se vasta tammikuun kuluessa.

2.  Jos rekisteröidyn auton omistaja haluaa ottaa autonsa käytäntöön vasta myöhemmin kuin 1 momentissa on sanottu, on hänen hyvissä ajoin toimitettava lääninhallitukselle 1 momentissa mainitut asiakirjat. Jos poliisiviranomaisen välitystä käytetään, tulee tämän viikon kuluessa toimittaa asiakirjat edelleen lääninhallitukselle. Lääninhallituksen tulee tehdä tarpeelliset merkinnät sinne saapuneeseen rekisteriotteeseen tai kirjoittaa uusi rekisteriote kahden viikon tai, jos asiakirjat ovat saapuneet tammikuussa, yhden kuukauden kuluessa niiden saapumisesta. Jos auto halutaan ottaa käytäntöön touko- tai kesäkuussa, on asiakirjat toimitettava lääninhallitukselle vähintään kuukautta ennen aiottua käytäntöönottoa.

3.  Jollei rekisteröityä autoa kahden perättäisen kalenterivuoden kuluessa ilmoiteta käytäntöön otettavaksi, on se rekisteristä poistettava.

18 §.

1.  Jos rekisteröity auto siirtyy uudelle omistajalle samassa läänissä, on entisen omistajan luovutettava auton tunnusmerkit ja rekisteriote uudelle omistajalle. Tämän on kahden viikon kuluessa siitä, kun hän tuli auton omistajksi, tehtävä lääninhallitukselle omistusoikeuden siirtymisestä ilmoitus, johon on liitettävä selvitys omistusoikeudesta, rekisteriote ja vakuutustodistus. Jos omistusoikeus on siirtynyt perinnön tai testamentin kautta, lasketaan tämä aika perinnönjaon päättymisestä tai, jollei perinnönjakoa toimiteta, perunkirjoituspäivästä sekä testamenttiin nähden siitä päivästä, jona se on saanut lainvoiman. Lääninhallituksen on tehtävä omistusoikeuden siirtymisestä merkintä rekisteriin ja rekisteriotteeseen.

2.  Milloin auton kotipaikka muuttuu toiseen lääniin, on omistaja velvollinen kahden viikon kuluessa ilmoittamaan autonsa uuden läänin lääninhallitukselle rekisteröitäväksi ja uusien tunnusmerkkien saamista varten, jolloin myös autoa koskeva rekisteriote ja, jos auto on siirtynyt uudelle omistajalle, selvitys omistusoikeudesta ja vakuutuksesta, vastaavasti noudattamalla 1 momentin määräyksiä, on sinne annettava. Saadessaan uuden rekisteriotteen ja uudet tunnusmerkit on omistajan luovutettava auton aikaisemmat tunnusmerkit lääninhallitukselle. Rekisteröimisestä sekä auton uudesta kotipaikasta ja tunnusmerkeistä on lääninhallituksen tehtävä ilmoitus aikaisemman rekisteröimisläänin lääninhallitukselle, jonka tulee rekisteristään poistaa auto ja lähettää sitä koskeva, 15 §:n 1 momentissa mainittu vakuutustodistus uuden rekisteröimisläänin lääninhallitukselle sekä määrätä auton entisen kotipaikan katsastusmies toimittamaan kortistonsa tätä autoa koskeva kortti auton uuden kotipaikan katsastusmiehelle.

3.  Auton omistajan vaihtuessa on entisellä omistajalla oikeus ilmoittaa asianomaiselle lääninhallitukselle auton luovutuksesta. Jos hän samalla on todistanut omistusoikeuden siirron joko luovutuskirjalla tai kahden luotettavan henkilön antamalla todistuksella, josta käy selville uuden omistajan täydellinen nimi ja osoite, merkittäköön ilmoitus rekisteriin. Tällainen ilmoitus ei kuitenkaan vapauta uutta omistajaa ilmoitusvelvollisuudesta.

4.  Milloin rekisteriin merkityissä seikoissa on tapahtunut muunlainen kuin edellä tässä pykälässä mainittu muutos, on auton omistajan kahden viikon kuluessa ilmoitettava se asianomaiselle lääninhallitukselle rekisteriin ja rekisteriotteeseen merkittäväksi.

5.  Kun rekisteriote on tässä luvussa mainitussa tarkoituksessa luovutettu viranomaiselle ja auton käyttö muuten on sallittu, tulee viranomaisen antaa luovutuksesta kuitti, joka väliaikaisesti käy rekisteriotteesta.

19 §.

Jos rekisteröity auto on tuhoutunut tai sitä muusta syystä ei enää käytetä, on omistajan kuukauden kuluessa siitä, kuin autoa lakattiin käyttämästä, tehtävä kirjallinen ilmoitus siitä lääninhallitukselle auton poistamista varten rekisteristä. Ilmoitukseen on liitettävä auton rekisteriote ja tunnusmerkit.

20 §.

1.  Poliisiviranomaisen ja katsastusmiehen tulee, kummankin erikseen, pitää luetteloa tai korttirekisteriä autoista, joiden kotipaikka on heidän virka-alueellaan.

2.  Milloin auto on rekisteristä poistettu, ilmoittakoon lääninhallitus siitä viikon kuluessa asianomaiselle katsastusmiehelle.

21 §.

1.  Autojen rekisteriotteet ja tunnusmerkit antaa lääninhallitus muualla, paitsi Helsingin kaupungissa, poliisiviranomaiselle auton omistajan saatavina pidettäväksi ja on rekisteriote ulosoton uhalla lunastettava kuukauden kuluessa siitä, kun se on ollut näin saatavana.

2.  Auton omistaja voi muualla kuin läänin pääkaupungissa lähettää poliisiviranomaisen välityksellä lääninhallitukselle ne kirjalliset ilmoitukset, jotka hän on velvollinen lääninhallitukselle tekemään.

3.  Poliisiviranomaisilla ei ole oikeutta kantaa korvausta edellä mainituista eikä muistakaan tämän asetuksen edellyttämistä välitystoimistaan.

22 §.

1.  Rekisteröimätöntä autoa saa kuljettaa sen oman koneen avulla koenumerokilpiä käyttäen, ehdolla että auto on asianmukaisesti vakuutettu, seuraavissa tapauksissa:

a) kun on kysymys autoja valmistavan tai korjaavan liikkeen koeajoon käytettävästä autosta tai autosta, jota autokauppaa harjoittava liike pitää myytävänä, ja liike on tarkoitukseen lääninhallitukselta lunastanut koenumerokilvet;

b) ennenkuin auto on ehditty rekisteröidä ja sille hankkia tunnusmerkit, kuitenkin enintään kolme viikkoa;

c) tuotaessa rekisteristä poistettua autoa katsastettavaksi; sekä

d) muissakin tapauksissa, joissa poliisiviranomainen harkitsee koenumerokilpien käyttämisen välttämättömäksi.

2.  Asianomainen poliisiviranomainen antaa 1 momentin b, c ja d kohdassa mainituissa tapauksissa koenumerokilvet ja määrää d kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa myös kuinka kauan koenumerokilpiä saa käyttää. Käyttöaika on määrättävä mahdollisimman lyhyeksi. Koenumerokilpien käyttämisoikeudesta asianomainen saa siltä viranomaiselta, joka sen on antanut, todistuksen, joka on ajettaessa pidettävä mukana.

3.  Koenumerokilvet annetaan kaksin kappalein, jotka kiinnitetään autoon sillä tavoin, kuin tunnusmerkeistä on määrätty. Kun koenumerokilpien käyttöaika on päättynyt, on ne viikon kuluessa palautettava sille viranomaiselle, joka ne on antanut.

4.  Tarkemmat määräykset koenumerokilpien valmistamisesta antaa ministeriö. Lääninhallituksen toimesta on poliisiviranomaiselle hankittava tarpeellinen määrä sellaisia koenumerokilpiä, joita heidän on annettava.


5 luku.
Auton kuljettaja.


23 §.

1.  Autoa saa, 24 §:n 5 momentissa ja 25 §:n 5 momentissa mainituin poikkeuksin, kuljettaa ainoastaan se, jolla on voimassa oleva ajokortti.

2.  Ajokortti on yksityis- tai ammattiajokortti, ja se annetaan viideksi vuodeksi. Yksityisajokortti annetaan yksityistä ajoa varten. Ammattiajokortti tulee olla sillä, joka kuljettaa autoa ammattimaisessa liikenteessä tai hankkii pääasiallisen ansionsa toimimalla autonkuljettajana toisen palveluksessa.

3.  Kuljettajatutkinnon ajokokeessa käytetyn auton laadusta riippuen annetaan 2 momentissa mainittuja ajokortteja, jotka oikeuttavat kuljettamaan:

a) henkilö- ja pakettiautoa,

b) kuorma-autoa, tai

c) linja- ja seka-autoa,

jolloin c kohdan ajokortti oikeuttaa myös a ja b kohdassa mainittujen autojen kuljettamiseen ja b kohdan ajokortti myös a kohdassa mainittujen autojen kuljettamiseen.

4.  Hinattavan auton ohjaajasta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä auton kuljettajasta on säädetty.

24 §.

1.  Kuljettajaopetusta annetaan tässä pykälässä mainituin poikkeuksin autokoulussa.

2.  Lupa autokoulun pitämiseen on hankittava sen läänin lääninhallitukselta, jossa koulutoimintaa aiotaan harjoittaa. Mikäli autokoulun perustaminen paikkakunnalle katsotaan tarpeelliseksi, lääninhallitus kuultuaan asianomaista katsastusmiestä, myöntää tällaisen luvan sellaiselle hakijalle, jolla se harkitsee olevan tarpeelliset edellytykset koulun pitämiseen. Koulun opetustoiminnasta vastaavalla johtajalla tulee olla voimassa oleva yksityisajokortti. Opettajalla, joka antaa ajo-opetusta, tulee olla voimassa oleva ammattiajokortti ja ammattienedistämislaitoksen antama todistus kuljettajaopetustutkinnon suorittamisesta. Autokoulun opettajakunnasta ja siinä tapahtuvista muutoksista on viipymättä toimitettava tieto katsastusmiehelle selvityksineen opettajien pätevyydestä.

3.  Ennen opetustoiminnan alkamista tulee autokoulussa olla asianomaisen katsastusmiehen hyväksymät opetusvälineet.

4.  Poliisiviranomainen voi, milloin on erityisiä syitä, oikeuttaa piirissään asuvan sopivan henkilön, jolla on voimassa oleva ajokortti ja vähintään kahden vuoden ajokokemus, antamaan määrätylle henkilölle opetusta yksityisajokortin saamiseksi. Tällainen opetuslupa on annettava kirjallisesti.

5.  Oppilas saakoon harjoitella ajoa opettajan ollessa hänen vieressään, ja on tällöin opettajaa pidettävä kuljettajana. Harjoitteluautossa tulee edessä ja takana olla näkyvälle paikalle kiinnitetty valkoinen, tasasivuisen kolmion muotoinen kilpi, jonka sivun pituus on 25 senttiä.

6.  Kun auton kuljettajaksi aikova on autokoulussa tai yksityisesti saanut kuljettajatutkinnon edellyttämän opetuksen, antakoon koulun johtaja tai yksityisopettaja hänelle siitä todistuksen. Viimeksi mainitun todistus on kirjoitettava poliisiviranomaisen antamaan opetuslupaan.

7.  Jollei opetusta tarkoituksenmukaisesti hoideta tai jos muuta syytä on, voi lääninhallitus peruuttaa 2 momentin nojalla antamansa koulunpitoluvan. Niin ikään voi poliisiviranomainen peruuttaa 4 momentin nojalla antamansa opetusluvan. Jos autokoulu on ollut yhtämittaisesti kaksitoista kuukautta toimimatta, on lupa ilman muuta rauennut.

8.  Autokoulu on asianomaisen katsastusmiehen valvonnan alainen.

9.  Opetuksen järjestelystä ministeriö antaa tarkemmat ohjeet.

25 §.

1.  Kuljettajatutkinto suoritetaan erikseen yksityisajokortin ja ammattiajokortin saantia varten. Sen suorittamisen edellytyksenä vaaditaan:

a) että asianomainen on autokoulun tai yksityisopettajan enintään kolme kuukautta aikaisemmin antamalla opetustodistuksella osoittanut saaneensa kuljettajaopetusta ja, milloin ammattiajokortin saaminen on kysymyksessä, että hänellä on katsastusmiehen hyväksymä, vähintään kahden kuukauden harjoittelu autokorjaamossa tai vähintään vuoden kokemus kuorma-auton apumiehenä; tai

b) että asianomainen on puolustuslaitoksen enintään kolme kuukautta aikaisemmin antamalla opetustodistuksella osoittanut saaneensa puolustuslaitoksen autokoulussa vastaavan kuljettajaopetuksen ja suorittaneensa puolustuslaitoksen autontarkastajalle hyväksytyn kuljettajatutkinnon.

2.  Ilman vastaavaa opetustodistusta saa tutkinnon ammattiajokortin saantia varten suorittaa:

a) se, jolla on ollut yksityisajokortti vähintään neljä vuotta ja joka on sinä aikana todistettavasti ajanut autoa ja itse huolehtinut sen hoidosta; tai

b) se, joka on työskennellyt asentajana tai asentajaoppilaana vähintään kaksi vuotta ja jolla on voimassa oleva yksityisajokortti tai sitä vastaava opetustodistus.

3.  Kuljettajatutkinto on suoritettava sen alueen katsastusmiehelle, missä kokelas on saanut opetuksen, tai milloin opetustodistusta ei vaadita, sen alueen katsastusmiehelle, jossa hän asuu. Tutkintoa varten kokelaan on katsastusmiehelle jätettävä opetustodistus tai muu 1 taikka 2 momentissa mainittu selvitys tutkinnon suorittamisoikeudesta ja esitettävä virallinen ikä- ja mainetodistus, lääkärintodistus sekä valokuva, jonka taakse hän itse ja katsastusmies kirjoittavat nimensä.

4.  Jos tutkittava on ajokokeessa ja suullisessa kuulustelussa osoittanut kykenevänsä varmasti hallitsemaan autoa ja tuntevansa autoliikenteestä annetut säännökset ja yleiset liikennemääräykset ja, milloin ammattiajokortista on kysymys, myös olevansa hyvin perillä auton rakenteesta ja huollosta, antakoon katsastusmies hänelle tutkinnosta todistuksen, jossa on mainittava ajokokeessa käytetyn auton laatu sekä, onko tutkinto suoritettu yksityis- vai ammattiajokortin saantia varten, ja katsastusmiehen käsitys tutkittavan soveliaisuudesta auton kuljettajaksi.

5.  Tutkittava on velvollinen hankkimaan ajokokeessa käytettävän auton. Ajokokeen aikana hänet katsotaan kuljettajaksi.

26 §.

1.  Ajokorttia haetaan kirjallisesti sen paikkakunnan poliisiviranomaiselta, missä hakija asuu, tai, kun on kysymys ammattiajokortista, sen paikkakunnan poliisiviranomaiselta, missä hakija aikoo toimia autonkuljettajana.

2.  Ajokortin saamisen ehtona on:

a) että hakija on suorittanut 25 §:n mukaisen kuljettajatutkinnon tai että hän puolustuslaitoksen joukko-osastossa palvellessaan on siellä suorittanut vastaavan kuljettajatutkinnon ja toiminut vähintään kolme kuukautta autonkuljettajana;

b) että hakija on täyttänyt 18 vuotta tai, kun on kysymys ammattiajokortista, 20 vuotta ja ettei häntä hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia voida katsoa sopimattomaksi toimimaan autonkuljettajana;

c) että hakija on tunnetusti raitis ja säännöllinen sekä ettei hänessä ole sellaista tautia tai ruumiinvikaa, joka oleellisesti vähentää hänen kykyään kuljettaa autoa, että näön tarkkuus, sitten kun mahdollisesti esiintynyt taittovika on korjattu, on toisella silmällä vähintään 4/5 ja toisella vähintään 2/5 ja että hän ainakin toisella korvalla hyvin kuulee tavallisen puheäänen 4 metrin etäisyydeltä;

d) ettei hakijaa ole tuomittu rangaistukseen moottoriajoneuvon kuljettamisesta juopuneena tai väkijuomien vaikutuksen alaisena;

e) että hakija, milloin hakemus tarkoittaa ammattiajokorttia, nauttii kansalaisluottamusta ja että, jos hän on kansalaisluottamusta menettämättä tuomittu rangaistukseen rikoksesta, jonka laadun vuoksi hänet on katsottava sopimattomaksi toimimaan ammattiautonkuljettajana, vähintään kolme vuotta on kulunut rangaistuksen kärsimisestä; sekä

f) että hakijalla on lisäksi, milloin on kysymys linja- ja seka-auton kuljettamiseen oikeuttavasta ajokortista, viimeisten viiden vuoden aikana saavutettu vähintään kahden vuoden ajokokemus kuorma-auton kuljettajana ammattimaisessa liikenteessä tai toisen palveluksesa, sekä että hakija on suorittanut tällaisella autolla ajokokeen.

3.  Hakemuksessa, joka 1 momentissa mainitulle poliisiviranomaiselle annetaan, on ilmoitettava, onko hakija aikaisemmin saanut ajokortin tai hakenut sitä, ja siihen on liitettävä enintään kolme kuukautta aikaisemmin annettu todistus siitä, että hakija täyttää 2 momentin a kohdassa säädetyt vaatimukset, virallinen selvitys hakijan iästä ja maineesta, laillistetun lääkärin enintään kolme kuukautta aikaisemmin antama todistus hakijan terveydentilasta, näöstä ja kuulosta, niin myös ajokorttiin kiinnitettäväksi sopiva hakijan valokuva kaksin kappalein, joista toiseen on merkitty sekä hakijan että kuljettajatutkintotodistuksen antaneen omakätiset nimikirjoitukset.

4.  Jollei hakija asu sen poliisiviranomaisen piirissä, jolta ajokorttia haetaan, tai jos hän yhtä vuotta lyhyemmän ajan on siinä asunut, tulee poliisiviranomaisen, milloin se ei tunne hakijan elämäntapoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia, näistä pyytää lausunto hakijan kotipaikan tai entisen kotipaikan poliisiviranomaiselta. Milloin hakemus tarkoittaa ammattiajokorttia, on myös hakijaa koskeva rikosrekisteriote hankittava.

5.  Jos hakemuskirjat ja ehkä hankittu lisäselvitys osoittavat, että hakija täyttää säädetyt ehdot, antakoon poliisiviranomainen hänelle ministeriön vahvistaman kaavakkeen mukaisen ajokortin. Milloin hakijalla vain silmälaseja käyttämällä on riittävä näön tarkkuus, on ajokorttiin merkittävä, että hänen on ajaessaan käytettävä silmälaseja.

6.  Poliisiviranomainen voi, hankittuaan katsastusmiehen lausunnon, oikeuttaa autoliikkeen, -tehtaan tai -korjaamon tahi huoltoaseman palveluksessa olevan henkilön, jolla on kuorma-auton kuljettamiseen oikeuttava ajokortti, kuljettamaan koeajoa ja tilapäistä siirtoa varten myös linja- ja seka-autoa. Tällainen oikeus annetaan ajokortin voimassaoloajan rajoissa.

7.  Ministeriöllä on oikeus hakemuksesta myöntää poikkeuksia tämän pykälän määräyksistä.

27 §.

1.  Ajokortin uudistamista on haettava sen paikkakunnan poliisiviranomaiselta, missä hakija asuu tai, kun on kysymys ammattiajokortista, toimii autonkuljettajana. Hakemukseen on liitettävä entinen ajokortti tai sen virallinen jäljennös ja, jollei poliisiviranomainen tunne hakijan ajotaitoa, selvitys siitä, että hakija on autoa kuljettamalla ylläpitänyt ajotaitonsa. Jos on syytä otaksua, ettei hakija enää pysty varmasti hallitsemaan autoa, vaatikoon poliisiviranomainen, olosuhteista riippuen, joko uuden tutkinnon suorittamisen katsastusmiehelle tai uuden lääkärintodistuksen tai molemmat.

2.  Kun se, jolla on voimassa oleva ajokortti, haluaa saada oikeuden kuljettaa muunlaista autoa, kuin minkä kuljettamiseen kortti oikeuttaa, hakekoon täydennettyä ajolupaa 1 momentissa mainitulta poliisiviranomaiselta ja liittäköön hakemuskirjaan ajokorttinsa ja asianomaisen katsastusmiehen todistuksen suoritetusta lisätutkinnosta. Annetusta lisäluvasta tulee poliisiviranomaisen tehdä merkintä hakijan ajokorttiin. Täten täydennetty ajolupa ei kuitenkaan pitennä ajokortin alkuperäistä voimassaoloaikaa.

3.  Jos autonkuljettaja, jolla on voimassa oleva ammattiajokortti, haluaa siirtyä kaupunkiin tai kaupungista toiseen toimimaan ammattikuljettajana, hakekoon ajolupaa kaupungin poliisiviranomaiselta ja liittäköön hakemuskirjaan ajokorttinsa. Poliisiviranomainen voi harkintansa mukaan, milloin kaupungissa on vähintään 25,000 asukasta, velvoittaa hakijan suorittamaan lisätutkinnon alueen katsastusmiehelle. Annetusta luvasta on merkintä tehtävä ajokorttiin.

28 §.

Poliisiviranomaisen tulee antamistaan ajokorteista ja ajoluvista pitää luetteloa tai korttirekisteriä, johon on merkittävä ajokortin numero ja antopäivä sekä kortin omistajan nimi, syntymäaika ja -paikka, ammatti ja osoite. Siihen sekä ajokorttiin on merkittävä ne rangaistukset autoliikenteestä ja yleisestä liikenteestä annettujen määräysten rikkomisesta, joihin kortin omistaja on tuomittu, sekä rangaistukset juopumuksesta ja auton kuljettamisesta juopuneena tai väkijuomien vaikutuksen alaisena ja juopumuksen vuoksi sattuneet pidätykset, niin myös, milloin on kysymys ammattiajokortista, 26 §:n 2 momentin e kohdassa mainituista rikoksista tuomitut rangaistukset.

29 §.

1.  Ahvenanmaan maakuntalakien mukaisesti sikäläisen viranomaisen antama voimassa oleva ajokortti oikeuttaa yksityisajossa kuljettamaan autoa valtakunnan koko alueella.

2.  Siitä, missä laajuudessa Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa annettu ajokortti oikeuttaa kuljettamaan autoa Suomessa, on voimassa, mitä siitä on määrätty mainittujen maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa.

3.  Kansainvälistä liikennettä varten annettujen ajokorttien käyttämisestä ja voimassaolosta Suomessa on säädetty autoliikennettä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa.

4.  Milloin henkilö, jolla on muunlainen ulkomailla annettu ajokortti kuin 2 ja 3 momentissa mainittu, haluaa kuljettaa autoa Suomessa, hankkikoon tässä luvussa säädetyssä järjestyksessä ajokortin sen paikkakunnan poliisiviranomaiselta, missä hän oleskelee. Jos ainoastaan henkilöauton kuljetusta yksityisessä liikenteessä tarkoitetaan, olkoon poliisiviranomaisella kuitenkin oikeus harkintansa mukaan ilman kuljettajatutkintoa ja määrättyä muuta selvitystä antaa hakijalle ajolupa enintään kolmen kuukauden ajaksi.


6 luku.
Autolla ajaminen.


30 §.

1.  Autoa käytettäessä ovat sen suurin sallittu akselipaino ja leveys seuraavat:

a) kestopeitteisellä tiellä ja kadulla akselipaino 7.2 tonnia ja leveys 2.4 metriä;

b) sorapäällysteisellä kadulla, valta- ja A-kantatiellä vastaavasti 6.4 tonnia ja 2.3 metriä;

c) muunlaisella tiellä vastaavasti 5.6 tonnia ja 2.3 metriä.

2.  Milloin autossa on taka-akselin sijasta kaksiakselinen teli, ovat 1 momentissa mainitut akselipainot vastaavasti 5.0, 4.2 ja 3.4 tonnia.

3.  Auton kokonaispaino ei kuitenkaan saa ylittää siltojen ja lossien liikennemerkillä osoitettua kantavuutta.

4.  Maan jäätyneenä ollessa voidaan 3 momentissa mainituin edellytyksin 1 momentin c kohdassa mainitulla tiellä käyttää autoa, jonka akselipaino on enintään 6.4 tonnia ja, mikäli autossa on kaksiakselinen teli, enintään 4.2 tonnia.

5.  Auton leveyttä määrättäessä ei peruutuspeiliä eikä suuntaviittaa oteta huomioon.

6.  Jos autossa, jonka vahvistettu kokonaispaino tai suurin akselipaino on jollakin tiellä, kadulla, sillalla tai lossilla yleensä sallittua tai 34 §:n nojalla rajoitettua suurempi, on kantavuutta niin paljon pienempi kuormitus, ettei auton todellinen kokonaispaino tai akselipaino ylitä tätä määrää, saadaan siten kuormitettua autoa kuljettaa kysymyksessä olevalla tiellä, kadulla, sillalla tai lossilla, jollei muuta estettä ole.

7.  Ministeriö voi hakemuksesta, kuultuaan tie- ja vesirakennushallitusta, myöntää poikkeuksia 1, 2 ja 3 momentin säännöksistä. Samoin on maistraatilla oikeus, kuultuaan kaupunginhallitusta ja poliisiviranomaista, sallia näistä määräyksistä poikkeuksia kaupunkialueella. Niin ikään voi tie- ja vesirakennushallinnon asianomainen piiri-insinööri enintään neljäksi kuukaudeksi kerrallaan määrätyn kuljetustehtävän suorittamiseksi ja nimismies tilapäistä matkaa varten piirissään olevalla tiellä myöntää luvan sellaisen auton käyttämiseen, joka ei vastaa sanottuja määräyksiä, kuitenkin siten, että jos tie tai silta tällöin vahingoittuu, on asianomaisen korvattava syntynyt vahinko.

8.  Auto, jota täysin kuormattuna saadaan käyttää yksinomaan 1 momentin a kohdassa mainitulla tiellä, on varustettava keltaisella, tuulilasin oikeaan alakulmaan maalattavalla 8 sentin läpimittaisella, pyöreällä merkillä ja auto, jota saadaan käyttää yksinomaan 1 momentin a ja b kohdassa mainituilla teillä, samanlaisella punaisella merkillä.

31 §.

1.  Nopeus on autolla ajettaessa sovitettava liikenneturvallisuuden vaatimusten mukaan ja siten, että kuljettaja kaikissa tilanteissa varmasti hallitsee ajoneuvonsa.

2.  Pakettiauton, linja-auton ja seka-auton nopeus ei saa ylittää 70 eikä kuorma-auton 50 kilometriä tunnissa.

3.  Ajettaessa on erityisesti otettava huomioon: että suurta nopeutta saadaan käyttää vain silloin, kun ajorata on kyllin leveä, näköala selvä ja liikenne yleensä helposti arvioitavissa; että nopeutta on vähennettävä pimeässä ja sumussa sekä koulujen, sairaaloiden ja siltojen kohdalla ja muuten vaarallisilla paikoilla, niin myös siellä, missä liikennemerkkien mukaan nopeutta on rajoitettava tai erityistä varovaisuutta yleensä noudatettava; että kaupungissa kadun kulmissa ja muissa liikenneväylien risteyksissä tai ajoradan ollessa sellainen, että auto helposti liukuu, ei saa käyttää suurempaa nopeutta, kuin että auto tarpeen vaatiessa voidaan saada riittävän nopeasti pysähtymään; ja että maaseudulla tien kaarteissa ja harjanteelle noustaessa sekä muulloinkin, milloin näköala ei ole selvä, on ajettava mahdollisimman lähellä tien oikeaa reunaa ja tällöin, samoin kuin liikenneväylien risteyksissä, muita ajajia kohdattaessa tai ohiajettaessa ja liukkaan kelin aikana nopeutta tarpeen mukaan vähennettävä.

32 §.

1.  Auton omistajan ja kuljettajan on huolehdittava siitä, että auton varusteet ovat tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten mukaiset ja että tunnusmerkit, merkinanto-, valo-, ohjaus-, jarru- ja muut laitteet ovat hyvässä kunnossa. Rekisteriote tai rekisteriotteesta väliaikaisesti käypä kuitti sekä ajokortti on ajettaessa pidettävä mukana.

2.  Kaupungin, kauppalan tahi maaseudun taajaväkisen asutuskeskuksen tai kylän taajaan rakennetulla alueella on äänimerkkien anto kielletty, paitsi milloin päälleajon tai yhteenajon vaara uhkaa. Kuitenkin annettakoon sairasta kuljettavaa autoa tai kiireellisellä virkamatkalla olevaa poliisiautoa tahi palopaikalle kiiruhtavaa palolaitoksen autoa kuljetettaessa, milloin erikoisen suuri nopeus on kysymyksessä, sellaisia äänimerkkejä, että muut liikennöitsijät tulevat riittävästi varoitetuiksi. Tällöin saatakoon käyttää räikeätäkin ääntä antavaa laitetta. Äänimerkkien antamisesta muualla samoin kuin merkin antamisesta pysähdyttäessä ja kulkusuuntaa muutettaessa noudatettakoon, mitä yleisessä liikennejärjestyssäännössä määrätään.

3.  Auton valaistuslaitteiden tulee sekä edessä että takana olla sytytettyinä ajettaessa sumussa tahi hämärän tai pimeän aikana. Tämän pykälän 2 momentissa mainituilla alueilla älköön häikäisevää valoa käytettäkö muulloin kuin lyhyen merkin antamiseen auton lähestyessä risteystä eikä sitä muuallakaan saa käyttää vastaantulevia ajoneuvoja kohdattaessa.

33 §.

1.  Kuljettaja älköön polttako tupakkaa ammattimaisessa liikenteessä henkilöitä kuljettaessaan.

2.  Lähestyessään henkilöitä, jotka ajavat hevosella tai kuljettavat kotieläimiä, tulee autonkuljettajan noudattaa erityistä varovaisuutta ja, jos vastaantulija antaa siihen kehoitusmerkin, pysäyttää auto sekä tarpeen vaatiessa myös moottori. Pehmeällä tai likaisella tiellä on kuljettajan niin vähennettävä nopeutta, etteivät muut tiellä kulkijat joudu alttiiksi lian roiskumiselle.

3.  Kuljettaja valvokoon, ettei autossa ole enemmän henkilöitä tai suurempaa kuormaa kuin auton kantavuus ja suurin sallittu akselipaino rekisteriotteen mukaan edellyttävät. Matkustajamäärää laskettaessa ei neljää vuotta nuorempaa lasta, joka istuu saattajansa sylissä, oteta lukuun, ja kahden kahtatoista vuotta nuoremman lapsen katsotaan vastaavan yhtä täysikasvuista matkustajaa. Niin ikään on kuljettajan katsottava, ettei kuorman leveys ylitä auton leveyttä.

4.  Paitsi sitä tai niitä henkilöitä, jotka rekisteriotteen mukaan saavat istua kuljettajan vieressä, älköön kuorma-autossa yleensä kuljetettako henkilöitä ilman ministeriön antamaa lupaa. Kuitenkin saadaan autolla maksutta kuljettaa työväkeä taikka auton kuormaamiseen tai kuorman purkamiseen tarvittavaa apuväkeä työ- tai määräpaikalle ja sieltä takaisin, ehdolla että poliisiviranomaisen tällaisia kuljetuksia varten antamia ohjeita noudatetaan. Siitä, missä tapauksissa ja millä ehdoilla kuorma-autoa saadaan poliisiviranomaisen luvalla tai poikkeustapauksissa ilman sitä tilapäisesti käyttää henkilökuljetukseen, antaa ministeriö tarkemmat määräykset.

5.  Auton liikkuessa älköön kukaan olko auton katolla, astuinlaudalla, puskurilla taikka muulla varsinaisen autokorin ulkopuolella olevalla telineellä tai laitteella.

34 §.

1.  Missä paikalliset olosuhteet vaativat, olkoon lääninhallitus maaseutua ja kauppalaa varten ja kaupungissa maistraatti oikeutettu:

a) kieltämään määrätynlaisen moottoriajoneuvoliikenteen määräajaksi;

b) rajoittamaan määrätyllä kadulla, tiellä, tienosalla tai alueella nopeutta, akselipainoa ja leveyttä sekä kuorman pituutta ja perävaunun käyttöä; sekä

c) antamaan määräyksiä siitä, missä järjestyksessä moottoriajoneuvot saavat ylittää lossiväylän tai kapean sillan.

Tämän momentin b kohdan nojalla annetut määräykset on alistettava ministeriön vahvistettaviksi.

2.  Tien kunnossapitäjän toimesta ja kustannuksella on asetettava ministeriön vahvistamat liikennemerkit niille kaduille ja teille sekä niiden alueiden rajoille, joita rajoitukset koskevat.


7 luku.
Perävaunu, moottoripyörä ja eräät muut moottoriajoneuvot.


35 §.

Perävaunu, joka on vetoautoon kytketty siten, että oleellinen osa sen kuormituksesta rasittaa vetoautoa, on puoliperävaunu, ja perävaunu, jota sen kuormitus rasittaa kokonaan tai melkein kokonaan, on varsinainen perävaunu.

36 §.

1.  Perävaunua ei saa käyttää henkilökuljetukseen, eikä autoon saa kerrallaan olla kytkettynä useampaa kuin yksi perävaunu, mutta samaa perävaunua saa käyttää eri vetoautojen kanssa, niin myös samaa autoa eri perävaunujen vetämiseen.

2.  Kuorma-autoon saadaan kytkeä:

a) puoliperävaunu, jonka todellinen akselipaino on enintään sitä vetävän auton akselipainon suuruinen;

b) kaksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään sitä vetävän auton kokonaispainon suuruinen, tahi yksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään puolet sitä vetävän auton kokonaispainosta.

3.  Henkilö- ja pakettiautoon saadaan kytkeä yksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään puolet sitä vetävän auton omasta painosta.

4.  Linja- ja seka-autoon saadaan kytkeä yksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään kolmasosa sitä vetävän auton kokonaispainosta.

5.  Ministeriö voi myöntää poikkeuksia tämän pykälän säännöksistä ja määrätä, millä ehdolla perävaunua saadaan käyttää muitten moottoriajoneuvojen yhteydessä.

37 §.

1.  Perävaunuja käytettäessä on kuorma-autoja koskevia määräyksiä soveltuvin kohdin noudatettava seuraavin poikkeuksin ja lisäyksin:

a) Perävaunun ja vetoauton välisten kytkinlaitteiden tulee olla kestävät ja tarkoituksenmukaiset sekä katsastusmiehen hyväksymät.

b) Perävaunu saa vain ministeriön antamalla luvalla olla vetävää autoa leveämpi.

c) Puoliperävaunussa kuorma tai kuormalava saa ulottua enintään 20 % pituudestaan kääntöpisteen etupuolelle.

d) Kaksiakselisessa perävaunussa tulee olla tehokas itsetoimiva tai vetävän auton kuljettajan hoidettava jarrulaite, ja tulee perävaunun ilman itsenäistä ohjausta seurata vetoautoa.

e) Autossa, jonka yhteydessä käytetään perävaunua, tulee olla keskellä tuulilasin yläpuolella sininen merkkivalo.

f) Ajettaessa kuorma-autolla siihen kytkettyine varsinaisine perävaunuineen saa nopeus olla enintään 40 kilometriä tunnissa.

2.  Lääninhallitus pitää pysyväiseen käyttöön tarkoitetuista perävaunuista eri rekisteriä. Perävaunuun kiinnitettävästä tunnusmerkistä antaa ministeriö eri määräykset.

3.  Liikenteessä jäällä sekä traktorin yhteydessä on perävaunun sijasta peräreen kytkeminen sallittu. Peräreki on tällöin sivullepäin liukumisen estämiseksi varustettava sopivalla laitteella, joka ei vahingoita tietä. Muuten on perärekeen vastaavasti sovellettava perävaunua koskevia määräyksiä.

38 §.

Tämän asetuksen määräykset yksityisliikenteessä käytettävästä henkilöautosta koskevat soveltuvin kohdin myös moottoripyörää, kuitenkin seuraavin poikkeuksin ja lisäyksin:

a) Moottoripyörässä tulee olla ainakin yksi jarrujärjestelmä. Peruutuspeilin, suuntaviitan ja jarruvalon käyttäminen ei ole pakollinen.

b) Moottoripyörässä tulee olla kauko- ja lähivalot sekä takavalo ja sivuvaunua käytettäessä sen ulkoreunassa merkkivalo, joka näyttää valkoista valoa eteen ja punaista taakse.

c) Moottoripyöristä on pidettävä eri rekisteriä. Moottoripyörien tunnusmerkeistä ministeriö määrää erikseen.

d) Moottoripyörää varten annetaan erityinen ajokortti ja sen saamiseksi vaaditaan, että hakija on täyttänyt vähintään 16 vuotta. Pyydettäessä tutkintoa moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia varten ei opetustodistuksen esittäminen ole tarpeen. Auton ajokortti oikeuttaa kuljettamaan myös moottoripyörää.

e) Poliisiviranomaisen antamalla luvalla saadaan moottoripyörään kytkeä peräreki.

f) Moottoripyörää ei tarvitse uusintakatsastaa, jollei siihen ilmaannu erityistä syytä.

39 §.

Milloin traktoria, joka tämän asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaan on rekisteröitävä, käytetään perävaunulla varustettuna tavarankuljetukseen, olkoon siihen nähden noudatettava tämän asetuksen kuorma-autoa koskevia ja traktoriin sovellettavissa olevia säännöksiä seuraavin poikkeuksin:

a) Traktorissa saa talviliikenteessä käyttää myös puolitäysiä kumirenkaita tai telaketjuja.

b) Käytettäessä traktoria siihen kytkettyine perävaunuineen liikenteessä yleisellä tiellä olkoon ajonopeus enintään 20 kilometriä tunnissa.

40 §.

Moottorirekeä saadaan käyttää henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen ainoastaan ministeriön antamalla luvalla.


8 luku.
Ulkomaalta tilapäistä käyttöä varten tuotu auto.


41 §.

Joka ulkomaalta saapuu Suomeen autolla, olkoon oikeutettu siinäkin tapauksessa, että autosta puuttuvat tunnus- ja kansallisuusmerkit, jatkamaan matkaansa lähimpään paikkaan, jossa on poliisiviranomainen.

42 §.

1.  Jos ulkomaalla vakinaisesti asuvalla henkilöllä on hänen kotimaassaan olevan Suomen konsulin tai maansa poliisiviranomaisen taikka sitä maata Suomessa edustavan konsulin antama todistus siitä, että auto, jonka hän tilapäistä tarvettaan varten on tänne mukanaan ulkomaalta tuonut, on sellainen, että sitä hänen omassa maassaan voimassa olevien määräysten mukaan sallitaan siellä käyttää liikenteessä, ei auton katsastus ja rekisteröiminen ole tarpeen, vaan on ainoastaan mainittu todistus esitettävä poliisiviranomaiselle ensimmäisellä Suomen paikkakunnalla, missä ajoneuvoa aiotaan käyttää. Jos todistus on asianmukainen tai, jollei sitä ole, auton omistaja tai haltija esittää asianomaisen katsastusmiehen antaman todistuksen siitä, että auto täyttää tämän asetuksen määräykset, antakoon poliisiviranomainen luvan auton tilapäiseen käyttämiseen Suomessa. Tällainen lupa on voimassa kolmen kuukauden ajan auton maahantuonnista lukien, ja lupatodistus on autoa käytettäessä aina pidettävä mukana.

2.  Poliisiviranomaisen tulee antamastaan luvasta viipymättä toimittaa tieto lääninhallitukselle. Milloin syytä on, voi lääninhallitus peruuttaa sellaisen luvan.

3.  Auto, jota 1 momentissa tarkoitetaan, on ensimmäisellä paikkakunnalla, missä sitä aiotaan käyttää, merkittävä poliisiviranomaisen luetteloon, jossa omistajan ilmoituksen mukaan mainitaan auton laatu sekä sen omistajan tai haltijan nimi, ammatti ja osoite. Autoon on kiinnitettävä kaksi tunnusmerkkiä, joihin mustin kirjaimin ja numeroin on valkoiselle pohjalle maalattu X kirjain ja järjestysnumero. Sellaisia tunnusmerkkejä tulee lääninhallituksen toimittaa rajaseutujen ja satamakaupunkien poliisiviranomaisille lääninhallituksen määrättävää maksua vastaan asianomaiselle annettavaksi.

4.  Poliisiviranomaisen tulee pitää huolta siitä, että jos tässä pykälässä tarkoitettua autoa Suomessa käytetään kauemmin kuin kolme kuukautta, se asianmukaisessa järjestyksessä katsastetaan, rekisteröidään ja säädetty rekisteriote sille lunastetaan, ennenkuin auto maasta viedään.

43 §.

1.  Milloin ulkomaalta saapunut auto on varustettu autoliikennettä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa edellytetyillä rekisteröimismerkeillä ja kansainvälisellä tunnusmerkillä ja sille on annettu sanotun sopimuksen mukainen lupakirja kansainvälistä liikennettä varten, älköön, jos tullikäsittelystä voimassa olevia määräyksiä on noudatettu ja asianomainen tulliviranomainen on kansainväliseen lupakirjaan merkinnyt päivän, jona auto on Suomeen saapunut, poliisiviranomaisten puolelta muissa kuin samassa sopimuksessa mainituissa tapauksissa estettäkö käyttämästä autoa Suomessa enintään kolmen kuukauden aikana.

2.  Jos tulliviranomainen, kun 1 momentissa mainittu auto aiotaan viedä maasta, huomaa sitä käytetyn Suomessa kauemmin kuin kolme kuukautta, on siitä heti tehtävä ilmoitus asianomaiselle poliisiviranomaiselle 42 §:n 4 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä varten.

44 §.

1.  Suomen Automobiili Klubi, Yleinen Autoliitto r.y. ja Maaseudun Autonomistajain Liitto r.y. ovat oikeutetut Suomessa antamaan autoliikennettä koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa mainittuja kansainvälisiä lupakirjoja. Sellaista lupakirjaa älköön kuitenkaan annettako muuta kuin autoa varten, joka on asianmukaisesti rekisteröity ja jolle on annettu tunnusmerkit. Autoa varten, jota lupakirja koskee, on annettava kansainvälisessä sopimuksessa mainittu erityinen tuntomerkki.

2.  Edellä 1 momentissa mainituilla järjestöillä on myös oikeus antaa kansainvälisessä sopimuksessa edellytettyjä ajokortteja kansainvälistä liikennettä varten. Tällainen ajokortti voidaan antaa ainoastaan 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jolla on voimassa oleva ajokortti.

3.  Tämän pykälän mukaisesti annetut kansainväliset lupakirjat ja ajokortit ovat voimassa ainoastaan Helsingin kaupungin poliisilaitoksen varmentamina. Kustakin antamastaan kansainvälisestä lupakirjasta tai ajokortista saa asianomainen järjestö kantaa tuhannen markan suuruisen maksun.


9 luku.
Ammattimainen autoliikenne.


45 §.

1.  Sen, joka aikoo korvausta vastaan palvella yleisöä tai määrättyä toimeksiantajaa kuljettamalla autollaan henkilöitä tai tavaraa tai molempia, on tällaisen ammattimaisen liikenteen harjoittamiseen hankittava lupa.

2.  Ammattimaista autoliikennettä voidaan harjoittaa joko linjaliikenteenä tai alueliikenteenä. Linjaliikenteellä tarkoitetaan säännöllistä liikennettä määrätyllä reitillä, alueliikenteellä vuokra- tai tilausajoa määrätyllä alueella. Linja- ja seka-auton käyttäminen alueliikenteessä on rajoitettava matkailun tai muun erikoisen liikennetarpeen tyydyttämiseen.

46 §.

1.  Lupaa linjaliikenteen harjoittamiseen on haettava ministeriöltä, paitsi milloin on kysymys tällaisen liikenteen harjoittamisesta kaupunkialueella, mistä säädetään 53 §:ssä.

2.  Hakemuksessa on ilmoitettava liikennelinja, liikenteen laatu, siinä käytettävien autojen lukumäärä ja laji sekä päivittäiset tai viikottaiset kulkuvuorot, niin myös, aiotaanko liikennettä harjoittaa kautta ajovuoden vaiko ainoastaan sen määrättyinä aikoina. Hakemukseen on liitettävä ehdotukset liikennetaksaksi ja aikatauluksi, karttalehti kolmin kappalein, joihin linja on tarkasti merkitty, hakemuksen ja aikataulun jäljennökset viitenä kappaleena, sekä, jollei hakijana ole valtion laitos tai kunta, selvitys hakijan maineesta ja siitä, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan tai, milloin hakijana on yhtiö tai osuuskunta, kaupparekisteriote ja yhtiöjärjestys tai osuuskunnan säännöt. Yksinomaan tavaraliikennettä koskevassa hakemuksessa on, jollei täsmällistä aikataulua aiota liikenteessä noudattaa, ilmoitettava vuorojen lukumäärä päivässä tai viikossa.

3.  Hakemuksesta hankkii ministeriö tarvittaessa lausunnon asianomaisilta poliisi- ja muilta viranomaisilta, järjestöiltä ja kunnilta.

4.  Linjaluvan myöntämistä harkittaessa otettakoon huomioon, onko suunniteltu liikenne yleisen edun kannalta ja olevia liikenneyhteyksiä silmällä pitäen tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen, niin myös hakijan luotettavuus, vakavaraisuus ja kyky asianmukaisesti hoitaa liikennettä.

5.  Ajovuosi lasketaan kesäkuun 1 päivästä seuraavan kesäkuun 1 päivään.

47 §.

1.  Linjaluvan ministeriö antaa toistaiseksi tai määräajaksi ja määrää samalla tähän lupaan liittyvät ehdot ja liikenteen valvontapaikan sekä vahvistaa liikennetaksan ja aikataulun.

2.  Linjalupaan sisältyy velvoitus sekä liikenneluvan mukaisen ajon suorittamiseen että, siinä määrin kuin ministeriö tarpeelliseksi ja sopivaksi harkitsee, rautatie- ja postilähetysten kuljettamiseen sellaista korvausta vastaan, josta asianomaiset ovat tehneet sopimuksen tai, jollei sopimusta saada aikaan, jonka ministeriö määrää. Niin ikään on linjaliikenteessä olevassa autossa annettava maksuton kuljetus tätä liikennettä valvovalle poliisiviranomaiselle, virkamatkalla alueellaan olevalle katsastusmiehelle ja ministeriön määräämälle liikennetarkastajalle.

3.  Linjaluvasta ministeriö lähettää jäljennöksen linjan osoittavine karttoineen ja aikatauluineen valvontapaikan poliisiviranomaiselle sekä tarpeen vaatiessa myös muille viranomaisille ja järjestöille.

4.  Ministeriö voi antaa alkuperäisestä luvasta poikkeavia lisämääräyksiä liikenteen harjoittamisesta.

5.  Liikenteen valvontapaikan poliisiviranomainen voi hakemuksesta sallia, että linjaa talven aikana lyhennetään tai liikenne keskeytetään lumi- tai muiden pakottavien esteiden johdosta.

48 §.

1.  Linjaluvan saajan tulee ennen liikenteen alkamista esittää linjalupansa valvontapaikan poliisiviranomaiselle.

2.  Jos luvansaaja ilman pätevää syytä laiminlyö liikenteen aloittamisen linjaluvassa määrättynä aikana, on lupa katsottava rauenneeksi. Tästä on valvontapaikan poliisiviranomaisen viipymättä ilmoitettava ministeriölle.

3.  Linjaluvan saaneet valtion laitokset eivät ole tämän pykälän säännösten alaiset.

49 §.

1.  Joka vuosi on niiden luvansaajain, jotka aikovat seuraavana ajovuonna jatkaa linjaliikennettään, ministeriön kulloinkin erikseen määrääminä aikoina ja paikoissa pidettävissä aikataulukokouksissa, joissa myös posti- ja lennätinhallituksen ja rautatiehallituksen sekä valvontapaikan poliisiviranomaisen tulee olla edustettuina, esitettävä aikatauluehdotuksensa seuraavaa ajovuotta varten ja toimitettava ehdotuksensa, ministeriölle osoitettuna, viikon kuluessa aikataulukokouksen päättymisestä, valvontapaikan poliisiviranomaiselle, jonka tulee kahden viikon kuluessa lähettää nämä ehdotukset oman lausuntonsa ohella ministeriölle. Linjaliikennettä harjoittavat valtion laitokset lähettävät aikatauluehdotuksensa kahden viikon kuluessa aikataulukokouksen päättymisestä suoraan ministeriölle.

2.  Aikatauluhakemukset, joita ei ole esitetty aikataulukokouksessa, käsitellään samassa järjestyksessä kuin linjalupahakemukset.

3.  Aikataulukokousten ajasta ja paikasta annetaan luvansaajille kirjallinen ilmoitus.

4.  Ministeriö vahvistaa ennen ajovuoden alkua aikataulut, ottaen huomioon muut liikenneyhteydet ja valvoen, etteivät saman linjan liikennevuorot vaikuta häiritsevästi toisiinsa. Tarpeen vaatiessa voi ministeriö ajovuoden aikana muuttaa vahvistamaansa aikataulua.

5.  Luvansaajain tulee sopivalla tavalla saattaa vahvistetut aikataulunsa ja taksansa yleisön tietoon.

6.  Linjaliikenteen harjoittajan tulee linjalupansa menettämisen uhalla antaa liikenteestä tilastotietoja ministeriön vahvistamien ohjeiden mukaan. Näin kerättyjä tietoja on pidettävä luottamuksellisina.

50 §.

Luvansaajalla on oikeus liikenteen valvontapaikan poliisiviranomaisen kirjallisella luvalla vuokrata linja-autonsa tilapäistä retkeilyä tai matkaa varten varsinaisen kulkureitin ulkopuolelle, jollei siitä aiheudu haittaa säännölliselle linjaliikenteelle.

51 §.

1.  Poliisiviranomaisen tulee piirissään tarkoin seurata, miten asianomaiset linjaliikenteen harjoittajat hoitavat liikennettään.

2.  Valvontapaikan poliisiviranomaisen on valvottava liikenteen aikataulun, taksan ja voimassa olevain liikenne-ehtojen noudattamista sekä pidettävä silmällä liikenteessä käytettyjen vaunujen siisteyttä ja siinä tarkoituksessa aika ajoin toimitettava tarkastuksia.

3.  Jos linjaluvan saaja ei enää täytä luvan saannin edellytyksiä tai jos lupaehtoja ei noudateta tahi liikennettä muutoin asianmukaisesti hoideta, voi ministeriö peruuttaa linjaluvan.

52 §.

1.  Kun linjaluvan uudistamista tai muuttamista halutaan, on sitä koskeva hakemus tehtävä siinä järjestyksessä, kuin luvan hakemisesta 46 §:ssä on määrätty. Hakemukseen on liitettävä linjaa osoittavat karttalehdet sekä hakijalle annettu lupa tai sen jäljennös.

2.  Jos luvansaaja kuolee, on kuolinpesällä oikeus jatkaa liikennettä enintään kuusi kuukautta, kuitenkin ehdolla, että kuolinpesä viipymättä ilmoittaa ministeriölle luvansaajan velvollisuuksista vastaavan henkilön, jonka ministeriö voi hyväksyä.

53 §.

1.  Lupaa linjaliikenteen harjoittamiseen kaupunkialueella haetaan maistraatilta.

2.  Hakemukseen on liitettävä liikennesuunnitelma, taksaehdotus ja ne hakijaa koskevat selvitykset, jotka mainitaan 46 §:n 2 momentissa.

3.  Hankittuaan kaupunginhallituksen ja poliisiviranomaisen lausunnot maistraatti, ottaen huomioon 46 §:n 4 momentissa mainitut seikat, ratkaisee asian.

4.  Linjaluvan maistraatti antaa toistaiseksi tai määräajaksi, vahvistaa aikataulun ja taksan sekä määrää muut ehdot, joita liikenteessä on noudatettava. Maistraatti voi myös peruuttaa linjaluvan 51 §:n 3 momentissa mainituissa tapauksissa.

54 §.

1.  Lupaa alueliikenteen harjoittamiseen maalla tai kauppalassa on haettava ministeriöltä, jos hakemus tarkoittaa linja- tai seka-auton käyttämistä, muuten lääninhallitukselta. Tällaisen liikenteen harjoittamisesta kaupunkialueella säädetään 56 §:ssä.

2.  Hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siinä mainittava, missä kunnissa ja minkälaista liikennettä aiotaan harjoittaa ja monellako autolla, niin myös, minne liikenteeseen käytettävä auto aiotaan sijoittaa, eli sen asemapaikka. Hakemukseen on liitettävä ehdotus liikennetaksaksi sekä, jollei hakijana ole valtion laitos tai kunta, selvitys hakijan maineesta ja siitä, että hän hallitsee itseään ja omaisuuttaan tai, jos hakijana on yhtiö tai osuuskunta, kaupparekisteriote ja yhtiöjärjestys tai osuuskunnan säännöt.

3.  Alueliikenneluvan myöntämistä harkittaessa otettakoon huomioon hakijan luotettavuus ja sopivaisuus sellaisen liikenteen harjoittajaksi, niin ikään, onko aiottu liikenne jo olevia liikennemahdollisuuksia silmällä pitäen tarpeellinen.

55 §.

1.  Alueliikenneluvan myöntää ministeriö tai ministeriön tarvittaessa antamien yleisten ohjeiden mukaisesti lääninhallitus enintään viideksi vuodeksi ja määrää samalla liikennealueen, liikenteessä käytettävien autojen lukumäärän ja asemapaikan, liikenteen alkamisajan ja lupaehdot sekä vahvistaa liikennetaksan.

2.  Ennen liikenteen alkamista on liikennelupa esitettävä asemapaikan poliisiviranomaiselle, jonka tulee tehdä auton rekisteriotteeseen merkintä siitä, että autoa saa alueliikenteessä käyttää luvassa mainitulla alueella, minkä merkinnän edellytyksenä kuitenkin on, ettei autoa jo ole merkitty toisella elueelle [pitää olla alueelle] käytettäväksi. Edelleen on poliisiviranomaisen valvottava, että auto pidetään siistinä, ja sitä varten toimitettava ajoittain tarkastuksia.

3.  Jollei voittamattomia esteitä tai muita päteviä syitä ole, on alueliikenneluvan saaja velvollinen pyydettäessä suorittamaan liikennelupansa mukaisen ajon.

4.  Alueliikennelupaan sisältyy myös oikeus suorittaa tilapäinen ajo liikennealueen ulkopuolelle. Auto on tällöin ilman viivytystä tuotava takaisin asemapaikkaansa, ja voi kuljettaja silloin ottaa suorittaakseen kuljetuksia paluumatkan suuntaan.

5.  Asemapaikan poliisiviranomainen voi oikeuttaa alueliikenteessä olevan kuorma-auton omistajan, milloin alueen oma liikennetarve sen sallii, määräajaksi ja enintään neljäksi kuukaudeksi kerrallaan siirtämään auton alueen ulkopuolella olevan määrätyn työmaan töihin. Luvansaajalla ei tällöin ole oikeutta vieraalla alueella harjoittaa muuta liikennettä.

6.  Jos luvansaaja ei enää täytä liikenneluvan saannin edellytyksiä tai jos lupaehtoja ei noudateta tahi liikennettä muutoin asianmukaisesti hoideta, voi se viranomainen, joka luvan on antanut, peruuttaa liikenneluvan määräajaksi tai kokonaan.

56 §.

1.  Alueliikennettä varten kaupunkialueella vahvistaa maistraatti liikennetaksan.

2.  Lupaa alueliikenteen harjoittamiseen kaupunkialueella haetaan poliisiviranomaiselta. Hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on mainittava, minkälaista liikennettä aiotaan harjoittaa ja monellako autolla, ja siihen on liitettävä 54 §:n 2 momentissa mainitut selvitykset hakijasta.

3.  Jos hakija on luotettava ja alueliikenteen harjoittajaksi sopiva ja jos aiottu liikenne jo olevia liikennemahdollisuuksia silmällä pitäen katsotaan tarpeelliseksi, myöntää poliisiviranomainen ministeriön tarvittaessa antamien yleisten ohjeiden mukaisesti liikenneluvan enintään viideksi vuodeksi ja määrää samalla lupaehdot.

4.  Luvansaajaan sovellettakoon vastaavasti, mitä 55 §:n 2, 3, 4, 5 ja 6 momentissa on määrätty.

57 §.

1.  Poiketen siitä, mitä tässä luvussa on liikenneluvasta säädetty, on postilaitoksella oikeus lupaa hankkimatta käyttää autoa postin kuljettamiseen.

2.  Samoin olkoon valtionrautateillä oikeus lupaa hankkimatta käyttää autoa kuljettaakseen rautatielähetyksiä määräasemalta vastaanottajalle ja lähettäjältä rautatieasemalle tai korvatakseen kannattamattomaksi käyneet junavuorot jollakin rataosalla.

3.  Jos ammattimaista liikennettä harjoitetaan muulla moottoriajoneuvolla kuin autolla, noudatettakoon silloinkin tämän luvun määräyksiä soveltuvin kohdin.


10 luku.
Erinäiset säännökset.


58 §.

Joka rikkoo tätä asetusta tai ministeriön tahi muun viranomaisen sen nojalla antamia määräyksiä, rangaistakoon, jollei rikkomuksesta ole moottoriajoneuvoliikennettä koskevassa laissa tai muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, enintään viidelläkymmenellä päiväsakolla. Kuitenkin olkoon se, jolla moottoriajoneuvoa kuljettaessaan ei ole ollut 32 §:n 1 momentissa mainittuja asiakirjoja mukana ja joka viimeistään kolmantena arkipäivänä sen jälkeen esittää nämä asianomaiselle poliisiviranomaiselle, rangaistuksesta vapaa, jos asianhaaroista käy ilmi, että rikkomus on johtunut tilapäisestä huomaamattomuudesta.

59 §.

1.  Milloin kuljettaja on lainvoiman saaneella päätöksellä tuomittu rangaistukseen moottoriajoneuvon kuljettamisesta juopuneena tai väkijuomien vaikutuksen alaisena ja ammattikuljettaja 26 §:n 2 momentin e kohdassa mainitusta rikoksesta, on ajokortti peruutettava kokonaan.

2.  Ajokortti on peruutettava joko kokonaan tai määräajaksi, milloin kuljettajaa vastaan on ilmennyt seikkoja, jotka 26 §:n 2 momentin c kohdan mukaan ovat ajokortin saannin esteenä.

3.  Jos kuljettaja muulla tavoin kuin 1 momentissa on sanottu, on rikkonut moottoriajoneuvoliikenteestä voimassa olevaa lakia taikka asetusta tai sen nojalla annettuja tahi yleisen liikennejärjestyssäännön määräyksiä, voidaan hänen ajokorttinsa peruuttaa määräajaksi tai kokonaan.

4.  Poliisiviranomainen peruuttaa ajokortin 1 ja 2 momentissa mainituissa tapauksissa. Niillä perusteilla, jotka 3 momentissa on mainittu, voi poliisiviranomainen peruuttaa ajokortin enintään kuuden kuukauden ajaksi tai, jos ajokortin voimassaolosta on jäljellä mainittu tai sitä lyhyempi aika, kokonaan, mutta oikeus päättäköön virallisen syyttäjän vaatimuksesta ajokortin peruuttamisesta sitä pitemmäksi ajaksi sekä, toimittakoon peruuttamispäätöksestä tiedon ajokortin antaneelle poliisiviranomaiselle.

5.  Sen, jonka ajokortin poliisiviranomainen on peruuttanut, tulee heti jättää se peruuttamispäätöksen tehneelle viranomaiselle, jonka, jollei ajokortti ole sen antama, tulee peruuttamispäätöksen saatua lainvoiman heti toimittaa tieto peruutuksesta ja itse ajokortti sille poliisiviranomaiselle, joka on ajokortin antanut. Jos oikeus on tehnyt peruuttamispäätöksen, tulee ajokortin omistajan päätöksen saatua lainvoiman heti jättää ajokorttinsa viimeksi mainitulle poliisiviranomaiselle.

6.  Poliisiviranomainen voi asian laadusta riippuen jo ennen, kuin päätös ajokortin peruuttamisesta on tehty tai saanut lainvoiman, väliaikaisesti ottaa pois ajokortin. Jos oikeus hylkää syytteen siitä rikoksesta, jonka tähden ajokortti on väliaikaisesti otettu pois, on se heti palautettava omistajalleen, vaikka oikeuden päätöksestä valitetaankin. Ajokortin väliaikaisesta poisottamisesta ja sen palauttamisesta on poliisiviranomaisen, jollei ajokortti ole sen antama, heti ilmoitettava ajokortin antaneelle poliisiviranomaiselle.

7.  Milloin ajokortti on peruutettu vähintään yhdeksi vuodeksi tai kokonaan, on siitä poliisiviranomaisen toimesta viipymättä ilmoitettava Poliisisanomissa.

60 §.

1.  Maistraatin tai poliisiviranomaisen tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen määräysten mukaan tekemästä päätöksestä voidaan viidentoista päivän kuluessa valittaa lääninhallitukseen, jonka päätöksestä saa kolmenkymmenen päivän kuluessa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2.  Edellä 1 momentissa mainittujen viranomaisten päätöksiä on noudatettava huolimatta siitä, että muutosta niihin haetaan.

3.  Katsastusmiehen toimenpiteestä voidaan kolmenkymmenen päivän kuluessa valittaa ministeriöön.

4.  Tässä pykälässä mainitut valitusajat luetaan siitä päivästä, jolloin asianomainen on saanut tiedon päätöksestä tai toimenpiteestä.

61 §.

Tätä asetusta ei ole sovellettava erityisiin sotilaallisiin tai poliisitarkoituksiin rakennettuihin, valtiolle kuuluviin moottoriajoneuvoihin, eikä tämän asetuksen määräyksiä katsastuksesta, rekisteröimisestä tai ajokorttien antamisesta sovelleta puolustuslaitokselle kuuluviin muihinkaan moottoriajoneuvoihin tai niiden kuljettajiin eikä niihin moottoriajoneuvoihin, joita käytetään yksinomaan rautatie- tai tehdasalueella tahi muulla senlaatuisella aidatulla alueella.

62 §.

Ministeriö antaa tarvittaessa ohjeita asetuksen täytäntöönpanosta.

63 §.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1948, ja sillä kumotaan moottoriajoneuvoliikenteestä 30 päivänä joulukuuta 1937 annettu asetus (491/37) siihen tehtyine muutoksineen, kuitenkin seuraavin poikkeuksin:

a) Aikaisemman asetuksen 2 §:n 3 momentin nojalla annetut liikennevalvojan määräykset lakkaavat olemasta voimassa tämän asetuksen voimaan tullessa.

b) Ennen kesäkuun 30 päivää 1948 maahan tuotettuja, oikeanpuoleisella ohjauslaitteella varustettuja autoja saadaan 5 §:n 2 momentin a kohdan määräyksestä huolimatta käyttää edelleen liikenteessä kuitenkin sillä edellytyksellä, että muut kuin henkilöautot vuoden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien on varustettu peruutuspeilillä korin kummallakin puolella.

c) Tämän asetuksen voimaan tullessa liikenteessä olevien autojen osalta on 5 §:n 2 momentin g ja h kohtien sekä 8 momentin määräykset suntaviitasta, akselipainon merkitsemisestä ja keltaisesta merkkivalosta pantava täytäntöön vuoden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien.

d) Puolitäydet kumirenkaat on vuoden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien vaihdettava ilmarenkaiksi.

e) Nykyiset toimessaan olevat katsastusmiehet, jotka aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan ovat suorittaneet katsastusmiestutkinnon, ovat edelleen pätevät katsastusmiehen toimeen heille annettujen tutkintotodistusten mukaan.

f) Aikaisemman asetuksen 16 §:n määräykset tunnusmerkeistä ovat voimassa siksi kunnes ministeriö niistä erikseen määrää.

g) Ministeriön ennen tämän asetuksen voimaantuloa myöntämät erivapaudet aikaisemman asetuksen 30 §:n säännöksistä lakkaavat kokonais- ja akselipainon osalta olemasta voimassa vuoden kuluttua asetuksen voimaantulopäivästä. Tämän asetuksen 30 §:n 8 momentin määräykset tuulilasiin maalattavasta merkistä on pantava täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien.

h) Puutavara-ajoihin maaseudulla käytettyihin perävaunuihin on vuoden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien hankittava jarruvalo.

i) 37 §:n 1 momentin e kohdan määräys sinisestä merkkivalosta on pantava täytäntöön vuoden kuluessa asetuksen voimaantulopäivästä lukien.


Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1948.


Tasavallan Presidentti
J. K. PAASIKIVI.


Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Lauri Kaijalainen.