Autio kaupunki
Autio kaupunki. Kirjoittanut Katri Vala |
- Sydämeni on kaupunki,
- jonka asukkaat ovat jättäneet.
- Poissa on elämän hengitys.
- Tuuli kulkee läpi talojen,
- ikkunat rämähtävät auki.
- Tähdet ja kuu vaeltavat ylitse,
- aurinko paistaa kammottavasti esineisiin,
- joita ei kukaan koske,
- kaduille, joilta askelten äänet ovat häipyneet.
- Kevät, kesä, syksy, talvi menevät,
- sateet ja aurinko murentavat taloja,
- ruoho kasvaa porraskivillä,
- linnut pesivät autioihin huoneisiin.
- Kuollutta? Kärsivätkö kuolleet?
- Kuulen öin sanomattoman tuskan rajun huudon:
- miksi tuho tulee niin hitaasti,
- miksi ei nopea tulivirta
- pyyhkäise kaikkea pois,
- jottei mikään muistuttaisi elämästä,
- joka oli?
Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.