Aurinkojen kuoro
| Aurinkojen kuoro Kirjoittanut Aarni Kouta |
Aurinkojen kuoro.
Yön läpi ennämme
tyhjyyden teitä,
lieskoina lennämme,
vuosmyriaadit
ei heikennä meitä.
Kuin valomerinä
myrskyten vierimme,
pois tulikerinä
kauaksi kierimme,
pauhaten tuulen ja ukkosen lailla
liidämme yön ikivarjojen mailla.
Maailmain säihkyvät, siintävät sarjat
seuraavat meitä.
Kultaiset karjat
koskaan ei heitä
lieskamme rataa.
Kuin pisaroina
helmaamme sataa
huurujen hehkuvat polttavat pilvet,
lyö salamoina
yön yli rautaiset, raikuvat kilvet.
Saatamme sankarin
suurien töiden
suorittajaksi.
Voimamme ankarin
käy ajan öiden
kautta vain
valkeammaksi.
Annamme auttavain,
armahtavaisten
valtojen valvoa.
Pois yli maisten
myrskyjen nostamme
hiljaisten, lempiväin
valkeain naisten
siunaavat silmät.
Murramme, kostamme
karsaiden, empiväin
katsehet kylmät.
Kuin tulivirtoina
vyörymme yössä,
ah ikipirtoina
raiumme työssä
luomisen suuren.
Alkunsa juuren
kaikelle annamme,
elohon tuomme
ja hautahan kannamme.
Meistä on kaikki, me jällehen juomme
maljan, mi hehkumme hetteistä juoksi,
etsimme eksyneet lähteiden luoksi
iäisen elon.
Laulamme voittoa kuoleman pelon,
kutsumme lapsemme lepohon syvään,
yön läpi tähtihin päin ylentyvään.