Auringonkukka.

Kirjoittanut Larin-Kyösti


Töllin töyräällä kalveessa kasvoit
kuin heleä auringonkukka,
päivässä hienoksi huoliteltiin
sun poskesi samettinukka.
Elämänlanka se seinää kiers’,
soi räystäältä pääskysen ilo,
hentoina nousi sun povesi kummut
ja silmissä paloi kilo.
Aholla kuljit yksin aina
ja haastelit kukkies kanssa,
koivunranka ja mäellä mänty
ne näki sun iloissansa.
Siell’ olet majassa matalassa
vain virsikannelta kuullut,
elämänsurujen suhinaa
olet honkien humuksi luullut.
Siell’ olet käynyt kuin keiju kaino
kotoisen koivun alla,
ei sua tahrannut maantien tomu,
ei koskenut huolien halla.
Niin sinut kulkija kaukainen
näki kalveessa harmaan kuistin,
lempeitä silmiäs katseli
ja kauvan sinua muisti.


Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.