Aunus

Aunus Kirjoittanut Jalmari Virtanen

Kilo ruudulla hiiluu ja kiiltää

alas painuvan auringon,

joen välkkyvä, mutkaisa nauha,

kuvapitsejä täynnään on.

Tuoss’ yhtyvät Mägrä ja Aunus,

kaks saarta on viittana vuon.

Nään venheen ja ongen ja miehen,

taa saaren kun katseeni luon.

Jo on aurinko aikoja tiessään.

Värit varjojen vaihtuvat vaan.

Näes, kohta kun sammuvi päivä,

kun kylvävi hopeoitaan.

Ens’ vuoroa vahdissa valvon,

säde kuun käy pistimellein.

Teräksellä se leikkii hetken...

Alun siitä saa aatoksein:

Kovat nähnyt on myös tämä Aunus,

tori, tornit tietävät tään.

Enin sentään sen lahtarit tainneet

ovat tuntea seljässaan.

1923

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.