Aunukselainen romanssi

Aunukselainen romanssi.

Kirjoittanut Hilja Tamminen


Tummakutri Klassa-neidon
nauru heleänä soi,
lemmenliekkiin monen keidon
»prihan» sytyttää se voi.
»Pesedoissa» ylvästellen
kiisti he, ken Klassan sais’
katrillihin; »kilpavellen»
mieleen kaunaa jäädä tais.
Repoirannan »priha» parhain
häntä »mutsjoks» kyseli.
»Mieroh, hieruh» ylen varhain
Klassan maine levisi.
Keväänsuussa »kujosille»
saapui sorja kulkija.
Silmäs »sentsoin» pielehille,
siellä immyt kaunoisa.
Katsoi silmiin; punastuva
neito »perttiin» kiirehtää.
Ohi kulki, immen kuva
mieleensä nyt väikkyää.
Illoin »sirmakka» se alkaa
soiton, kutsuu nuorison;
tytöt notkeasti jalkaa
nostaa, polkee nurmikon.
Prihat »ripatskua» hyppii,
leikkipuheet pulppuaa,
tytöt »paikan» kulmaa nyppii,
palmikot ne heilahtaa.
Katrillissa liehuu Klassa
Suomen pojan parina,
kimaltelee tumma »kassa»
iltaruskon loistossa.
Öinen hämy tanssipaikan
himmeään jo verhoaa,
sirmakan ja balalaikan
äänen viimein vaijentaa.
Repoirannan kukka nähtiin
»kaimaamana» kulkijan,
hän se katsoi silmän tähtiin,
kuuli naurun raikkahan.
Toisten mieliin syttyi viha,
sehän oli tiettävä,
tuosta, kun on »Ruotsih priha»
Klassan »mielespiettävä».
Kerkes kesä, sormessansa
»koitsanen» se kiilteli,
»tieton» helmet kaulallansa
valkealla välkahti.
Syksy joutuu, halla hyinen
rannan kukat kaikki vie.
Lähti Klassan lemmittyinen,
Suomeen hänet johti tie.
Klassa »tiettoansa» vuottaa,
»wentsälle» kun hakea
luvannut on hänet; luottaa
tyttö sanaan »prihansa».
Valkohangen kirkkaat kiteet
kisakentän kaunistaa,
eipä kätkee lemmensiteet,
Klassa »tieton» kirjeen saa.
– Yhä kulki kosijoita
luoksi kannon kuuluisan.
Repoirannan »prihat» noita
pilkkas, tietäin asian. –
Saipa kevätlinnut lehtoon,
rannat ruohopukeisiin,
silloin pieni Ondrei kehtoon
nukkui maamon laulelmiin.

Sanain selitys edelliseen.

Priha = nuorukainen. Pesedat = kylätanssit. Kilpavellen = kilpaveljen eli kilpakosijan. Mutsjo = vainio. Mieroh hieruh = vieraisiin kyliin. »Kujosille» = kujalle. Sentsoi = etehinen. Pertti = pirtti. Sirmakka = eräänlainen hanuri. Ripatsku = eräs kansantanssi. Paikka = kaulalle levitetty liina. Kassa = tukka. Kaimaaminen = saattaminen. »Ruotsih priha» = Suomenpuolen poika. Mielespiettävä = lemmitty. Koltsanen = sormus. Tietto = heili. Ventsät = vihkiäiset.


Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y., Tampere.