Aune

Aune. Kirjoittanut Arvid Genetz

Miks, Aune, armas lapsuen’,

Miks, sinisilmä sirkkusen’,

On suusi pieli ryppyinen?

Oletko nauranut?

Ei paljon Aune nauranut,

Ei monta kertaa muhoillut,

Iloinnut ei kuin lapset muut,

Ikänsä itki vaan:

Ikänsä itki ailuitaan

Ja vaikeroitsi vaivojaan,

Ja jäljet hänen tuskistaan

Suupieliin painuivat:

Syvälle poskiin painuivat

Nuo tuskain jäljet tuikeat,

Nuo kärsimysten kertojat;

Mut kerran aamulla...

Eräänä talviaamuna,

Kun päivä alkoi valjeta,

Ja kaikk’ ol’ hiljaa huoneessa,

Jo kuivi kyynelvuo:

Jo Aunen kuivi kyynelvuo,

Katosi tuskan jäljet nuo,

Kun käymähän tul’ Aunen luo

Taivaasta enkeli:

Tul’ Aunen luokse enkeli,

Mi posket siivin silitti

Ja sinisilmät himmensi –

Me jäimme itkemään.

1889.

Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.