August Engelbrekt Ahlqvist

August Engelbrekt Ahlqvist.

Kirjoittanut Wilho Soini


Taas Suomi astuu huokaellen
Hautaamaan poikaa parastaan,
Ja kyyneleleitä vuodatellen
Yht’ maahan kätkee rakkaistaan.
Tuo tuoni armotoin on taasen
Uhrikseen vienyt saalihin,
Rakkaan, kallis-arvollisen,
On vienyt meiltä Ahlqvist’in.

Miks’ poistuit joukostamme jo,
Miks’ menit rauhan majaan?
Tuo hänen tahtons’ oliko?
Hänen, jok’ tietää parhaan.
Suuresti lemmit Suomeas
Ja rakastit sen kansaa,
Uuraasti tutkit tieteitäs’,
Sait Suomen kielen soimaan.
Sä säkeniä säihkytit,
Joist’ liehdoit innon tulta
Ja nuorisohon istutit
Isänmaan rakkautta.
Kauniisti soitit kanneltas’
Sen kielet Sä hyvin hoidit.
Kauniisti lauloit lauluas’
Sill’ kuuliat kaikki voitit.
Maan ihanuutta laulelit,
Sen kansan sitkeyttä,
Sen urotöitä muistelit,
Sen suurta rohkeutta.
Kyll’ kansa Sua kiitteleepi,
Kyll’ Suomi muistaa poikoaan;
Vaikk’ ruumiis mätäneepi,
Niin nimes elää ainiaan.

Wilho [Soini].


Lähde: Karjalatar 3.12.1889.