Asetus vankien kuljetuksesta
Suomen asetuskokoelma 218/1926.
Vankien kuljetuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1925 annetun lain 3 §:n nojalla säädetään, Oikeusministerin esittelystä, seuraavaa:
Vankien kuljetuksesta huolehtiminen on lääninvankilahallinnon asia.
Maaherrojen ja poliisiviranomaisten tulee antaa lääninvankiloiden johtokunnille ja johtajille vankien kuljetuksen hoidossa ja valvonnassa tarpeellista virka-apua.
Vankien kuljettamisesta määräävät samat viranomaiset, jotka lain mukaan ovat oikeutetut vangitsemaan, sekä lisäksi rangaistuksia täytäntöön panevat viranomaiset.
Vankien kuljetusta toimittavat, oikeusministeriön vahvistamaa aluejakoa noudattaen, erityiset vanginkuljettajat, mikäli jäljempänä ei toisin määrätä.
Kuljetettavaa vankia varten on kuljettamisesta määräävän viranomaisen laadittava vankipassi, jossa on mainittava: vangin suku- ja etunimet sekä ammatti ja kotipaikka, vangitsemisen syy, paikka, johon vanki lähetetään, passittamisen tarkoitus, onko ja miten vanki kahlehdittava, passin päivämäärä ja numero sekä passittaja. Jos vanki on tuomittu rangaistukseen, merkittäköön passiin myös sen rikoksen laatu, josta rangaistus on tuomittu, sekä lainkohta, johon päätös on perustunut, niin myös onko vanki ilmoittanut tyytymättömyyttä päätökseen sekä alistaminen, jos se on tapahtunut. Milloin on erityistä syytä pelätä vangin yrittävän karata, tehtäköön siitäkin merkintä passiin.
Vankien kuljetus on suoritettava ilman tarpeetonta viivytystä.
Pyhä- ja juhlapäivinä kuljetettakoon vankeja ainoastaan pakottavan tarpeen vaatiessa. Pimeänä vuorokauden aikana ei vankeja yleensä ole maanteitse kuljetettava.
Vankeja kuljetettakoon, ellei varmuus muuten ole taattu, tarpeellisesti kahlehdittuina. Naisia älköön kahleisiin pantako, elleivät asianhaarat sitä välttämättä vaadi.
Jos vangin kahlehtimisessa on kuljetuksen kestäessä tehtävä muutos, on siihen hankittava lähimmän passitukseen oikeutetun viranomaisen suostumus. Ellei suostumusta voida siten hankkia, on toimenpide viipymättä alistettava sanotun viranomaisen hyväksyttäväksi.
Vankien kuljetuksen tulee tapahtua, mikäli mahdollista, rautateitse vakinaisia vankivaunuja käyttäen.
Oikeusministeriön asiana on, sovittuaan rautatiehallituksen kanssa, määrätä vakinaisista vanginkuljetusvuoroista rautateillä.
Vanginkuljetuksen järjestämisestä yksityisellä rautatiellä tekee oikeusministeriö asianomaisten kanssa sopimuksen.
Vakinaisessa vanginkuljetuksessa rautateitse on käytettävä joko erityistä vankivaunua tai muun vaunun eristettyä osastoa.
Vakinaisilla vankivaunuvuoroilla tulee aina seurata yksi tai useampi vartija.
Milloin vankivaunua varten on tarpeen erityinen vartija, ottaa hänet toimeensa lääninvankilan johtokunta sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää ja sillä tavalla kuin vankilan hoitajakunnasta on säädetty.
Rautateitse tapahtuvassa ylimääräisessä vanginkuljetuksessa tilataan vangin matkaa samoinkuin häntä saattavan vartijan tai vanginkuljettajan sekä meno- että paluumatkaa varten rautatieaseman päällystöltä luottopiletit sen mukaan kuin niistä on erikseen säädetty.
Jos ylimääräistä vanginkuljetusta varten on tarpeen erityinen vankivaunu tai vaunun osasto, tilataan sellainen rautatieaseman päällystöltä, kuten luottokuljetuksista on säädetty.
Vankivaatteisiin puettua vankia ei ole vietävä muiden matkustajien käytettävissä olevan vaunun osastoon.
Korvauksesta vankien kuljettamisesta rautateitse on säädetty erikseen.
Ellei vangin kuljetukseen voida sopivasti käyttää rautatietä, kuljetetaan vankia hevoskyydillä maanteitse taikka vesiteitse tai muulla sopivalla kyydillä. Jos matka ei ole viittä kilometriä pitempi eikä vangille ole jalkakahleita, voidaan vanki kuljettaa jalan.
Vankilan johtaja voi, milloin erityiset asianhaarat vaativat, määrätä vartijan avustamaan vanginkuljettajaa vankia kuljetettaessa tai suorittamaan kuljetusta.
Jos vankeja ei seuraa erityinen vartija, älköön yhdelle vanginkuljettajalle annettako maanteitse samalla kertaa kuljetettavaksi yleensä useampaa kuin kaksi eikä kahdelle useampaa kuin viisi vankia.
Vankien kuljetuksessa tarpeelliset käsi- ja jalkaraudat sekä vartijan ja kuljettajain aseet hankkii valtio.
Vankien säilyttämistä varten kuljetuksen aikana tulee sellaisten teiden varsilla, joita myöten vankeja säännöllisemmin kuljetetaan, olla erityisiä asemapaikkoja.
Ensimäisessä momentissa mainituista asemapaikoista ovat suuremmat vankiasemia, joita valtio ylläpitää ja jotka ovat vanginvartijoiden hoidettavina, sekä pienemmät vankipysäkkejä, jotka ovat vanginkuljettajien ylläpidettävät ja hoidettavat.
Vankiasemilla ja -pysäkeillä tulee olla riittävä määrä vankisellejä.
Rahavarojen hoito ja tilitys vankiasemilla ja -pysäkeillä voidaan oikeusministeriön määräyksestä antaa erityisen henkilön huoleksi.
Vankiaseman vartijan ottaa toimeensa lääninvankilan johtokunta sen mukaan kuin oikeusministeriö määrää ja sillä tavalla kuin vankilan hoitajakunnasta on säädetty.
Vankiasemien ja -pysäkkien sellit, niin myös vankiasemien vuodevaatteet ja muun kaluston hankkii valtio. Vankipysäkillä tulee vanginkuljettajan antaa vangille tarpeelliset vuodevaatteet.
Vankiasemilla ja -pysäkeillä voidaan, milloin tila sen sallii, säilyttää myös poliisikuulustelua tai muuta tarkoitusta varten pidätettyjä henkilöitä.
Vanginkuljettajan ottaa toimeensa lääninvankilan johtokunta sopimuksen perusteella kolmenkymmenen päivän hakuajan jälkeen enintään kolmeksi vuodeksi.
Hakemuskirjat, joihin on liitettävä kahden vakavaraisen henkilön takaus toimen kunnollisesta hoitamisesta sekä ilmoitus vaaditusta korvauksesta ja muu tarpeellinen selvitys, ovat annettavat hakijan asuin- tai oleskelupaikkakunnan kruununnimismiehelle tai vastaavalle poliisiviranomaiselle, jonka tulee neljäntoista päivän kuluessa hakuajan päättymisestä lähettää ne omine lausuntoineen lääninvankilan johtajalle. Vanginkuljettajalle tuleva korvaus on, ennen kuin toimi täytetään, oikeusministeriön hyväksyttävä.
Vanginkuljettajan toimeensa ottamisesta ja toimestaan vapauttamisesta on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle kruununnimismiehelle.
Vanginkuljettajan on tarkoin vartioitava kuljetettavakseen uskottua vankia, annettava hänelle asunto ja määrätty ravinto sekä kuljetettava hänet oikeuden istuntopaikalle, lähimmälle vankipysäkille tai vankiasemalle, rautatievaunuun taikka vankilaan sen mukaan kuin vankipassi osoittaa.
Jos vankia seuraa erityinen vartija, on vanginkuljettajan annettava hänellekin asunto ja kyyditys.
Vanginkuljettaja on velvollinen ilmoituksen saatuaan saapumaan vankilaan tai vankiasemalle taikka lähimmälle rautatieasemalle, laivalaiturille tahi pysäys- tai muulle sellaiselle paikalle vastaanottamaan kuljetettavaansa vankia. Vakinaisen vanginkuljetusvuoron aikana on vanginkuljettaja velvollinen saapumaan rautatieasemalle, laivalaiturille tai muulle pysäyspaikalle sen mukaan kuin siitä on toimeen otettaessa sovittu.
Jos vanginkuljettaja jättää tehtävänsä täyttämättä, on asianomaisen kruununnimismiehen pidettävä huolta siitä, että vangin kuljetus tulee viipymättä suoritetuksi. Tästä valtiolla olleet kulut peritään vanginkuljettajalta tai takausmiehiltä.
Vanginkuljettajan ollessa estettynä suorittamasta tehtäviään tulee hänen asettaa lääninvankilan johtajan tai kruununnimismiehen hyväksymä sijainen.
Vanginkuljettajan on, ennenkuin ryhtyy tointaan hoitamaan, yleisessä alioikeudessa vannottava vala tai annettava muu sitä vastaava vakuutus siitä, että hän uutterasti ja tunnollisesti täyttää tehtävänsä.
Vanginkuljettajalla tulee toimessa ollessaan olla virkapuku tai -merkki, jotka valtio hankkii.
Vanginkuljettajalle tulevan korvauksen suorittaa asianomainen kruununnimismies kultakin kuukaudelta tai vuosineljännekseltä lääninvankilan johtajalta tilaamistaan varoista.
Vanginkuljettajan kanssa tehtävässä sopimuksessa on tarkoin lueteltava toimeen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet.
Vankeja passittavien viranomaisten tulee pitää passituksista luetteloa, josta käy ilmi passin numero kunakin vuonna, päivämäärä, passitetun nimi sekä paikka, johon vanki on lähetetty.
Vankien kuljetuksesta on sen, joka kuljetusta toimittaa, pidettävä päiväkirjaa.
Jos vanki on kuljetuksen aikana tehnyt kurinpitorikoksen, on asia käsiteltävä siinä vankilassa, johon vanki saapuu säilytettäväksi.
Kruununnimismiehen tulee kerran kumpanakin vuosipuoliskona tarkastaa piirissään olevat vankiasemat ja -pysäkit sekä vanginkuljettajan hallussa oleva valtion omaisuus, ja on tarkastuksesta pidetty pöytäkirja neljäntoista päivän kuluessa lähetettävä lääninvankilan johtajalle. Samanlainen tarkastus on pidettävä ja pöytäkirja lähetettävä silloinkuin vanginkuljettaja luopuu toimestaan.
Poliisiviranomaisen, joka havaitsee laiminlyöntiä tai virheellisyyttä vankien kuljetuksessa, on siitä viipymättä ilmoitettava asianomaisen lääninvaankilan johtajalle tai oikeusministeriöön.
Mitä tässä asetuksessa on säädetty lääninvankilan johtajasta tai johtokunnasta, sovellutetaan vastaavasti Ahvenanmaan maakunnassa varavankilan johtajaan tai johtokuntaan.
Vankien kuljetuksessa ja hoidossa kuljetuksen kestäessä on soveltuvilta kohdin noudatettava, mitä vankeinhoitolaitoksesta 21 päivänä maaliskuuta 1925 annetussa asetuksessa on säädetty.
Samoin on 1 momentissa mainitun asetuksen säännöksiä vankilan hoitajakunnasta vastaavasti sovellutettava vanginkuljettajiin sekä vankiasemien ja vankivaunujen vartijoihin muuten, paitsi että sanotun asetuksen 33 §:n nojalla voidaan vanginkuljettaja määrätä kuukauden palkkaetujen menettämisen sijasta menettämään palkkiostaan enintään tuhat markkaa. Vanginkuljettajat sekä vankiasemien ja vankivaunujen vartijat eivät myöskään ole oikeutetut saamaan edellämainitun asetuksen 34 §:ssä määrättyä virkalomaa.
Mitä tässä asetuksessa on säädetty vangin kuljetuksesta, olkoon soveltuvissa kohdin noudatettavana myös muissa tapauksissa, jolloin vankikyytiä asetuksenmukaisesti käytetään.
Tällä asetuksella kumotaan vankien kuljetuksesta ja hoidosta 11 päivänä elokuuta 1812 annettu kirje, 3 päivänä toukokuuta 1881 annettu julistus määräyksistä, jotka ovat yhteydessä Suomen Vankeinhoitohallituksen perustamisen kanssa, sekä vankien kuljetuksesta valtion rautateillä 3 päivänä lokakuuta 1889 annettu julistus, niin myös muut tämän asetuksen vastaiset säännökset.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1927.
Jos vankien kuljetuksesta tehdyn sopimuksen voimassaoloaika jatkuu 1 momentissa mainittua ajankohtaa pitemmälle, suorittaa valtio sopimuksessa määrätyn korvauksen, ellei asianomaisen vanginkuljettajan kanssa toisin sovita.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä 13 päivänä heinäkuuta 1926.