Asetus ulkomaalaisten Suomeen tulosta ja oleskelusta maassa (1926)
Suomen asetuskokoelma 292/1926.
Sisäasiainministerin esittelystä säädetään täten, että ulkomaalaisten Suomeen tulosta ja oleskelusta maassa on, mikäli ei vieraan valtion kanssa toisin sovita, voimassa seuraavaa:
Jokaisella Suomeen saapuvalla ja maassa oleskelevalla ulkomaalaisella tulee olla voimassa oleva passi.
Passissa tulee olla tiedot sen haltijan nimestä, kansalaisuudesta, syntymävuodesta ja -päivästä, ammatista tai toimesta sekä kotipaikasta; samoin tulee passissa olla mainittuna sen voimassaoloaika. Jos miehellä ja vaimolla tai vanhemmilla ja viittätoista vuotta nuoremmilla lapsilla on yhteinen passi, tulee siinä olla vaimosta ja lapsista tiedot ainakin heidän nimistään ja syntymäajoistaan.
Lähettiläskuntaan kuuluvien henkilöiden, heidän perheittensä jäsenten ja heidän ulkomaalaiseen palveluskuntaansa kuuluvien henkilöiden, niin myös lähetettyjen konsulien ja heidän virastoissaan palvelevien vieraalta valtiolta palkkaa nauttivien ulkomaalaisten sekä näiden perheitten jäsenten passit saa hyväksyä, vaikka ne eivät sisältäisikään edellämainittuja tietoja.
Passissa tulee olla haltijan valokuva, josta hänet hyvin tuntee, ja valokuvaan painettuna passiviranomaisen leima. Sellaisessa yhteisessä passissa, josta mainitaan 2 §:ssä, tulee olla siinä mainittujen henkilöiden valokuvat.
Passissa tulee olla myös haltijan nimikirjoitus ja passiviranomaisen todistus, että haltija on se henkilö, jota valokuva esittää, sekä että hän on omakätisesti kirjoittanut nimensä passiin. Lisäksi tulee passissa olla passiviranomaisen allekirjoitus ja sinetti tahi leima. Passin tekstissä ei saa olla oikaisuja.
Kun ulkomaalainen saapuu Suomeen, tulee hänen passinsa muissa kuin tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa olla leimattu matkaa varten Suomeen. Leimauksen toimittaa ulkoasiainministeriö tai sen valtuuttama viranomainen Suomessa tahi Suomen ulkomailla olevan lähetystön virkamies tahi konsuli, joka on Suomen kansalainen, taikka ulkoasiainministeriön harkinnan mukaan Suomen kansalaisuutta oleva sihteeri tai varakonsuli sellaisessa konsulinvirastossa, jonka päällikkönä ei ole lähetetty konsuli.
Milloin vieraan valtion kanssa on tehty sopimus leimauksen poistamisesta, on sopimusvaltion kansalainen oikeutettu sopimuksen mukaisesti saapumaan Suomeen sekä oleskelemaan ilman erikoista lupaa maassa enintään kolme kuukautta maahantulopäivästä lukien.
Yksinkertainen leimaus Suomeen matkustamista ja maassa oleskelua varten voidaan antaa enintään kolmen kuukauden ajaksi. Jos ulkomaalainen on saapunut Suomeen passileimauksen nojalla, jonka määräaika on kolmea kuukautta lyhyempi, ja haluaa jäädä maahan yli myönnetyn määräajan, hankkikoon kirjallisesti, suullisesti taikka postin välityksellä ulkoasiainministeriöltä passiinsa oloajan pidennyksen. Leimaus, jota ei ole käytetty kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta, on mitätön.
Ulkomaalaisen passi voidaan leimata useampaa kuin yhtä matkaa varten leimausajan kuluessa ainoastaan asianomaisen valtion kanssa sovitun vastavuoroisuuden perusteella.
Leimaus, joka oikeuttaa useampaan matkaan leimausajan kuluessa, voidaan antaa enintään kahden vuoden ajaksi. Tällainen leimaus oikeuttaa oleskelemaan maassa kullakin kerralla enintään kolme kuukautta maahantulopäivästä lukien, ollen oleskeluajan pituudesta merkintä tehtävä leimaukseen.
Leimaus, joka oikeuttaa yhteen tai useampaan kauttakulkumatkaan, voidaan antaa enintään kahden vuoden ajaksi, ja oikeuttaa tällainen leimaus kullakin kerralla enintään viiden päivän oleskeluun maassa. Jos ulkomaalaiselle, jonka passi on leimattu ainoastaan kauttakulkua varten, sattuu sellainen este, ettei hän voi poistua Suomesta leimauksessa mainitun ajan kuluessa, on hän velvollinen siitä heti ilmoittamaan lähimmälle poliisiviranomaiselle, joka sellaisessa tapauksessa voi, milloin syytä on, myöntää ulkomaalaiselle luvan oleskella Suomessa enintään seitsemän päivää yli määräajan. Jos olosuhteet vaativat pitempää oleskeluaikaa, on sitä anottava ulkoasiainministeriöltä.
Ulkoasiainministeriön suostumuksella voi lähetystö tai konsulinvirasto leimata yhteisen seuruepassin sellaisille ulkomaalaisille, joiden tarkoituksena on saapua Suomeen opinto- tai huviretkelle tahi joiden on yhdessä matkustettava Suomen kautta.
Leimausanomus on osoitettava joko ulkoasiainministeriöön tahi lähetystöön tai konsulinvirastoon. Mikäli ulkoasiainministeriö ei siitä myönnä helpoituksia, on anomus kirjoitettava kaksin kappalein vahvistetun kaavan mukaiselle lomakkeelle, johon on liitettävä yhtä monta valokuvaa.
Ulkoasiainministeriö määrää, missä tapauksissa lähetystölle tai konsulinvirastolle osoitettu leimausanomus on alistettava ulkoasiainministeriön ratkaistavaksi.
Suomeen saapuvan laivan ulkomaalaiselta laivaväeltä ei vaadita tämän asetuksen mukaista passia, jos laivaväkeen kuuluvat henkilöt ovat asianmukaisesti pestatut ja laivan merimiesluetteloon merkityt. Kun laivaväkeen kuuluva ulkomaalainen tahtoo tulla maihin, tulee laivan päällikön hankkia hänelle lupatodistus maihin tulemista varten paikkakunnan poliisiviranomaiselta, joka, hankittuaan asianomaisesta saatavissa olevat tiedot, harkintansa mukaan antaa tällaisen todistuksen määrätyksi ajaksi.
Laivan päällikkö on velvollinen valvomaan, ettei tässä pykälässä tarkoitettu, laivaväkeen kuuluva henkilö pääse maihin ilman lupatodistusta.
Jokaisen Suomeen saapuvan ulkomaalaisen tulee heti näyttää passinsa sen raja- tai rannikkopaikan poliisiviranomaiselle, jonne hän ulkomailta ensiksi saapuu, sekä antaa kaikki ne tiedot, joita poliisiviranomainen häneltä vaatii.
Kun ulkomaalainen saapuu Suomeen tai matkustaa sieltä pois, on asianomaisen viranomaisen merkittävä passiin rajakohta sekä saapumis- tai lähtöpäivä. Saman viranomaisen tulee myöskin ulkomaalaisista pitää erityistä sisäasiainministeriön vahvistaman kaavakkeen mukaista luetteloa.
Poliisiviranomainen on oikeutettu estämään ulkomaalaisen maahanpääsyn:
1) jos ulkomaalaisella ei ole asianmukaista passia;
2) jos ulkomaalaisen passissa ei ole 4 §:n 1 momentin mukaista leimausta; sekä
3) jos 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun ulkomaalaisen maahan tulo ei ole suotava.
Poliisiviranomaisen, joka edellämainituista syistä on estänyt ulkomaalaisen maahanpääsyn, tulee toimenpiteestään viipymättä ilmoittaa ulkoasiainministeriölle.
Kuitenkin tulee poliisiviranomaisen, milloin siihen syytä on, alistaa kysymys ulkomaalaisen maahan pääsemisestä ulkoasiainministeriön ratkaistavaksi. Tarpeen vaatiessa voidaan ulkomaalainen, kunnes ulkoasiainministeriö on asian ratkaissut, ottaa säilyyn tai asettaa erityisen silmäläpidon alaiseksi.
Jos ulkomaalainen haluaa jäädä Suomeen yli sen kolmen kuukauden ajan, minkä hän 4 ja 5 §:n mukaan voi oleskella maassa, on hän velvollinen hankkimaan ololipun maaherralta. Ololipun sisällön ja muodon vahvistaa sisäasiainministeriö, ja se annetaan enintään vuodeksi kerrallaan.
Tämän pykälän määräyksiä älköön sovellutettako 2 §:n 2 momentissa lueteltujen ulkomaalaisten passeihin, vaan leimaa ne ulkoasiainministeriö oleskelua varten Suomessa.
Ololippuhakemus jätetään sen paikkakunnan poliisiviranomaiselle, missä ulkomaalainen asustaa. Hakemuksessaan antakoon ulkomaalainen vahvistetun kaavan mukaisessa lomakkeessa vaaditut tiedot. Jos ulkomaalaisella on mukanaan vaimo tai viittätoista vuotta nuorempia lapsia, tulee hänen esittää selvitys näidenkin nimistä ja syntymäajasta. Tietojen oikeaperäisyys on todistettava passilla sekä sillä selvityksellä, minkä ulkomaalainen muuten voi esittää. Hakemukseen on liitettävä valokuvat, joista asianomaiset henkilöt hyvin tuntee.
Poliisiviranomainen lähettää ololippuhakemuksen ynnä oman lausuntonsa maaherralle, joka ennen asian päättämistä tiedustelee ulkoasiainministeriöltä, onko ulkomaalainen saapunut Suomeen sellaisessa tarkoituksessa, joka edellyttää oleskelua Suomessa yli kolmen kuukauden ajan. Jos maaherra harkitsee voivansa hakemukseen suostua, antakoon hakijalle ololipun oleskelua varten läänissä; muussa tapauksessa alistakoon maaherra hakemuksen lausuntoineen sisäasiainministeriön ratkaistavaksi.
Kun ulkomaalainen, jolle on annettu ololippu, tahtoo saada oleskeluluvan pidennetyksi, tulee hänen, noudattaen 13 §:n määräyksiä, sitä kirjallisesti hakea paikkakunnan poliisiviranomaisen välityksellä maaherralta, joka, ellei ole syytä anomuksen hylkäämiseen, antaa ulkomaalaiselle ololipun jatkuvaa oleskelua varten läänissä.
Ulkomaalaisen, joka ololipun nojalla oleskelee jossakin läänissä, tulee, jos hän haluaa muuttaa toiseen lääniin, sen läänin maaherralta anoa itselleen uutta ololippua.
Ololippuhakemus osoitetaan sen läänin maaherralle, jonka alueelle ulkomaalainen haluaa muuttaa, mutta jätetään oleskelupaikkakunnan poliisiviranomaiselle läänin maaherran välityksellä toimitettavaksi sille maaherralle, jolla hakemus on osoitettu.
Maaherra voi, jos katsoo syytä siihen olevan, peruuttaa ololipun, jolla ulkomaalaiselle on myönnetty oleskeluoikeus läänissä.
Samoin voi maaherra, jos pakottavat syyt sitä vaativat, määrätä ulkomaalaisen asuinpaikaksi läänissä toisen paikkakunnan kuin missä ulkomaalainen on ilmoittanut aikovansa asua.
Maaherran päätöksestä, josta mainitaan 15, 16 ja 17 §:ssä, voi ulkomaalainen valittaa sisäasiainministeriöön neljäntoista päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan.
Jos maaherran, ulkomaalaisen oleskeluoikeutta läänissä koskeva päätös, joka on annettu 15 §:n tai 17 §:n 1 momentin nojalla, on valitusteitse tullut sisäasiainministeriön tutkittavaksi, voi sisäasiainministeriö, ellei maaherran päätöstä kumota, harkintansa mukaan velvoittaa ulkomaalaisen joko siirtymään toiseen lääniin taikka, jos syytä siihen on, kokonaan poistumaan Suomesta. Jos sisäasiainministeriö katsoo ulkomaalaisen karkoittamisen Suomesta välttämättömäksi, on asiasta tarpeen vaatiessa ennen sen lopullista ratkaisua pyydettävä ulkoasiainministeriön lausunto.
Ulkomaalainen, joka 4 ja 5 §:n mukaisesti oleskelee Suomessa, on oikeutettu matkustamaan kaikkialla maassa, mikäli ei erikseen ole säädetty, että määrätyille paikkakunnille matkustamiseen tarvitaan erityinen lupatodistus.
Ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ololipun nojalla, on 1 momentissa mainituin rajoituksin oikeutettu matkustamaan maassa siinä tapauksessa, että maaherra on ololippuun merkinnyt sen oikeuttavan matkustamiseen. Jos maaherra ei katso voivansa myöntää ulkomaalaiselle sellaista matkustamisoikeutta, on ololippuun merkittävä, ettei se oikeuta matkustamiseen. Tässä tapauksessa tulee ulkomaalaisen, jos hän haluaa matkustaa, hankkia itselleen oleskelupaikkakunnan poliisiviranomaiselta erityinen sisäasiainministeriön vahvistaman kaavan mukaiselle lomakkeelle kirjoitettu matkatodistus. Sellainen matkatodistus voidaan määrättyä matkaa varten antaa enintään kolmen kuukauden ajaksi kerrallaan.
Ulkomaalaisen, joka haluaa saapua Suomeen työsopimus- tai oppisopimuslain alaiseen työhön tai Suomessa oleskellessaan aikoo ryhtyä sellaiseen työhön, tulee siihen hankkia työlupa.
Työlupaa ei kuitenkaan ole velvollinen hankkimaan ulkomaalainen, joka tämän asetuksen voimaan tullessa oleskelee maassa ololipun nojalla.
Työluvan ulkomaalaiselle antaa, milloin ulkomaalainen oleskelee maassa ololipun nojalla, maaherra ja muissa tapauksissa se viranomainen, joka toimittaa 4 §:ssä mainitun leimauksen. Älköön työlupaa annettako tiedustelematta sosialiministeriön mielipidettä asiasta.
Työlupa voidaan peruuttaa, milloin katsotaan siihen syytä olevan.
Työluvan antamisesta ja sen peruuttamisesta on tehtävä merkintä ololippuun tai passiin.
Työlupaa koskevasta päätöksestä ei saa valittaa.
Työlupa voidaan hakemuksesta antaa ulkomaalaiselle toistaiseksi tai määräajaksi.
Työlupa anetaan toistaiseksi:
1) työntekijälle, joka yhtämittaisesti ainakin kolmen vuoden aikana sitä ennen on Suomessa ollut työssä, mikä ei ole ollut tilapäistä laatua;
2) naiselle, joka mennessään naimisiin ulkomaalaisen kanssa on menettänyt Suomen kansalaisoikeuden; sekä
3) henkilölle, joka on, ennenkuin on täyttänyt viisitoista vuotta, vanhempainsa passilla saapunut Suomeen ja sen jälkeen jatkuvasti oleskellut maassa.
Muille kuin edellisessä momentissa mainituille ulkomaalaisille työntekijöille voidaan antaa työlupa ainoastaan määräajaksi, enintään vuodeksi kerrallaan.
Määräajaksi annettu työlupa on voimassa ainoastaan siihen työpaikkaan nähden, johon työlupa on myönnetty. Jos työntekijä haluaa muuttaa työpaikkaa, on hänen haettava uusi työlupa.
Toistaiseksi annettu työlupa ei ole rajoitettu määrättyyn työpaikkaan.
Ulkomaalainen, joka on ryhtynyt työhön ilman 20 §:ssä mainittua työlupaa, voidaan karkoittaa maasta.
Joka ottaa ulkomaalaisen työhön, on velvollinen siitä tekemään ilmoituksen paikkakunnan poliisiviranomaiselle, kaupungissa ja kauppalassa yhden ja maalla kolmen vuorokauden kuluessa.
Jos Ruotsin tai Norjan kansalainen, joka kuuluu Ruotsin tai Norjan alueella lähellä Suomen rajaa asuvaan väestöön, tahtoo käydä Suomen puoleisella vastaavalla raja-alueella, voi Oulun läänin maaherra tai hänen määräämänsä viranomainen leimata passin tällaisia matkoja varten, ja on maaherra tällöin oikeutettu myöntämään tämän asetuksen määräyksistä sellaisia poikkeuksia, joihin paikalliset olosuhteet antavat aihetta.
Lähetystö tai konsulinvirasto tahi ulkoasiainministeriön valtuuttama viranomainen Suomessa on velvollinen leimauksen tapahduttua ulkoasiainministeriöön lähettämään kappaleen 8 §:ssä mainittua anomusta siihen liittyvine valokuvineen sekä anomukselle merkitsemään, kuinka pitkäksi aikaa oleskelulupa on myönnetty, niin myös, kun leimaus on toimitettu alistamatta anomusta ulkoasiainministeriön ratkaistavaksi, ilmoituksen niistä syistä, jotka ovat tämän aiheuttaneet.
Ulkovallan pikalähetillä tulee olla Suomeen saapuessaan asianmukainen selvitys siitä, että hän on pikalähetti, sekä kotimaansa viranomaisen laatima luettelo niistä asianmukaisesti sinetöidyistä pikalähettitavaroista, jotka hän tuo mukanaan.
Joka vuokraa huoneuston tai antaa asunnon ulkomaalaiselle, on velvollinen esittämään hänen passinsa tai ololipunsa paikkakunnan poliisiviranomaiselle, kaupungissa ja kauppalassa yhden ja maalla kolmen vuorokauden kuluessa.
Tämän pykälän 1 momentin määräyksiä älköön sovellutettako 2 §:n 2 momentissa lueteltujen ulkomaalaisten passeihin.
Ulkomaalainen on velvollinen vaadittaessa poliisiviranomaiselle näyttämään passinsa ja ololippunsa.
Ulkomaalainen, joka on oleskellut maassa yli kolmen kuukauden ajan, on Suomesta pois matkustaessaan velvollinen esittämään passinsa esteettömyysmerkinnän saantia varten sen paikkakunnan poliisiviranomaiselle, missä hän ennen poislähtöänsä on viimeksi oleskellut.
Esteettömyysmerkintä on voimassa neljätoista päivää.
Jos ulkomaalainen, olematta siihen oikeutettu, oleskelee Suomessa, tulee poliisiviranomaisen velvoittaa hänet lyhyen määräajan kuluessa hankkimaan laillinen ololupa tahi matkustamaan pois maasta. Ellei hän tätä noudata, ilmoittakoon poliisiviranomainen siitä kiireimmiten maaherralle, jonka tulee, riippuen laiminlyönnin syistä, joko ryhtyä toimenpiteisiin ulkomaalaisen Suomesta poistamiseksi tahi määrätä, että hänet, milloin syytä katsotaan olevan, on pantava syytteeseen rikkomuksestaan. Jos ulkomaalaisen sallitaan jäädä maahan, on hänelle annettava tilaisuus ololuvan hankkimiseen.
Jos ulkomaalainen, jolla ei ole oikeutta oleskella maassa, ei lähde maasta tai hän ei noudata päätöstä, jolla hänet on velvoitettu siirtymään toiseen lääniin, ryhtyköön maaherra viipymättä toimenpiteisiin ulkomaalaisen Suomesta poistamiseksi. Ellei maaherra saa ulkomaalaista muuten Suomesta poistetuksi, ilmoittakoon asiasta sisäasiainministeriölle, jonka asiana on määrätä, miten sellaisen ulkomaalaisen suhteen on meneteltävä.
Odotettaessa 2 momentissa mainittua toimenpidettä voidaan ulkomaalainen tarpeen vaatiessa ottaa säilyyn tai asettaa erityisen silmälläpidon alaiseksi.
Jos ulkomaalainen vastoin parempaa tietoaan antaa väärän ilmoituksen tässä asetuksessa mainituista seikoista, taikka jos hän muissa kuin 32 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa jättää noudattamatta, mitä hän tämän asetuksen mukaan on velvollinen varteen ottamaan, tahi jollei hän noudata asianomaisen viranomaisen tämän asetuksen nojalla hänelle antamia määräyksiä, on poliisiviranomainen velvollinen viipymättä ilmoittamaan asiasta maaherralle tarpeellisia toimenpiteitä varten. Maaherran päätöstä odotettaessa voi poliisiviranomainen, jos katsoo syytä siihen olevan, ryhtyä 32 §:n 3 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.
Joka rikkoo 25 tai 29 §:n säännöksiä, rangaistakoon enintään viidelläkymmenellä päiväsakolla.
Jos ulkomaalainen ryhtyy työhön ilman työlupaa tai on syypää 32 tai 33 §:ssä mainittuihin rikkomuksiin, tuomittakoon, ellei rikkomuksesta ole muualla ankarampaa rangaistusta säädetty, enintään sataan päiväsakkoon.
Poliisiviranomaisella tarkoitetaan tässä asetuksessa kaupungissa poliisilaitosta, kauppalassa järjestysmiestä tai nimismiestä ja maalla nimismiestä, samoin kuin muutakin viranomaista tai henkilöä, joka on erityisesti määrätty passeja tarkastamaan.
Tarpeen vaatiessa on sisäasiainministeriö oikeutettu antamaan ulkomaalaisten oleskelusta Suomessa tämän asetuksen säännöksiä täydentäviä määräyksiä.
Tämä asetus, jolla kumotaan ulkomaalaisten Suomeen tulosta ja oleskelusta maassa 23 päivänä marraskuuta 1923 annettu asetus, tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1926.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä, 23 päivänä marraskuuta 1926.