Asetus laivarekisteristä
Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 11.11.1889/36.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä tahdomme Me, sittenkun tänä päivänä on annettu armollinen asetus, joka sisältää muutoksia erinäisiin merilain säännöksiin, sen johdosta mitä mainittu asetus sisältää laivain rekisteröimisestä ja niiden kiinnittämisestä velasta, täten armossa antaa seuraavat tarkemmat määräykset asiassa:
Suomalaisista, vähintäänkin yhdeksäntoista rekisteritonia kantavista laivoista, joita käytetään kauppa-merenkulkuun tahi matkustavaisten kuljetukseen, on pidettävä laivarekisteriä, sen mukaan kuin tässä alempana tarkemmin säädetään.
Vähemmin kantavia laivoja älköön rekisteriin kirjoitettako.
Laivarekisteri on kaupunkien maistraattien ja järjestysoikeuksien pidettävä ja hoidettava, kunkin rekisterialueeltaan.
Rekisterialueena on niille kaupungeille, joihin on tullikamari asetettu, kaupungin tullikamari-piiri; kuitenkin pitää Maarianhaminan järjestys-oikeus rekisteriä koko Ahvenanmaan kihlakunnalta. Muille kaupungeille määrää Suomen Senaatti alueet.
Laivarekisteri on julkinen ja tavallisina virka-aikoina jokaisen saatavilla.
Otteita rekisteristä antaa rekisterivirasto säädettyjä maksoja vastaan.
Rekisteriin pantava laiva on kirjoitettava sen alueen rekisteriin, jossa laivan kotipaikka on.
Kotipaikan määrääminen on laivan-isännistön vallassa, niinkuin merilain 6:nessa §:ssä sanotaan.
Laivan rekisteriin on, laivaa siihen kirjoitettaessa, merkittävä:
1) laivan nimi sekä taklaus- ja rakennuslaatu;
2) sen päämitat (pituus, leveys ja syvyys) ja kantavuus;
3) milloin, missä ja kenen kautta laiva on rakennettu tahi, mitä kansalaistuneesen laivaan tulee, milloin se on tullut suomalaiseksi omaisuudeksi, sekä, jos mahdollista on, myös rakentamisen aika ja paikka;
4) laivan kotipaikka;
5) laivan isännän tahi isäntien sekä pää-isännän nimi, koto ja kansallisuus sekä osuus laivassa. Jos isännistönä on osake- tahi kommandiittiyhtiö taikka muu kauppayhtiö, kirjoitetaan yhtiön laatu ja toiminimi (firma) sekä sen liikkeen olopaikka, niin myös osakeyhtiön puolesta sen hallitusjäsenten ja muun yhtiön puolesta sen itsekohtaisesti vastuunalaisten yhtiömiesten nimi, koto ja kansallisuus;
6) se saanto, jonka kautta laiva tahi laivaosa on joutunut laivan isännän omaksi;
7) päivä, jona rekisteriin-pano tapahtui;
8) laivan virallinen numero ja merkki- eli signaalikirjaimet, jos sille semmoisia annetaan.
Laiva on laivan isännän kirjallisesti ilmoitettava rekisteriin pantavaksi.
Semmoisen ilmoituksen pitää sisältämän tieto kaikista niistä seikoista, joiden, 5:nen §:n mukaan, tulee rekisterissä olla, sekä oleman niiden henkilöiden allekirjoittama, jotka saman §:n mukaan ovat laivan isänniksi tahi isännistön edustajiksi kirjoitettavat. Allekirjoitusten pitää, jos ei niitä rekisteriviraston edessä omisteta, olla julkisen notariuksen, kruununvoudin tahi nimismiehen taikkapa tunnettujen ja uskottavain henkilöiden todistamat.
Älköön laivan rekisteriin-panoa toimitettako, ennenkuin 6:nessa §:ssä määrätyt tiedot, sikäli kuin niiden laatu todistamista vaatii, ovat luotettavasti toteen näytetyt.
Niiden asianhaarain toteen saattamiseksi, jotka ovat mainitut 5:nen §:n 1–3:ssa kohdassa, pitää rakennusatesti ja suomalaisen viranomaisen antama kantavuuskirja esille tuotaman. Laivan isännän omistusoikeus näytetään toteen asiakirjoilla niistä saannoista, joiden kautta laiva on joutunut hänen ja hänen saantomiehensä omaksi; kuitenkin voidaan, milloin jotakin selvityksestä puuttuu, sallia laivan isännän valalla vahvistaa ilmoituksensa oikeiksi.
Jos laiva, joka rekisteriin pantavaksi ilmoitetaan, on rakennettu muussa rekisterialueessa, pitää paitsi 7 §:ssä määrättyä selvitystä näytettämän joko asianomaisen rekisteriviraston todistus siitä, ett'ei laivaa siellä ole rakennusaikana sisäänkirjoitettu, taikkapa jäljennös laivan rekisterilehdestä, varustettuna viraston päällekirjoituksella, että jäljennös on annettu laivan rekisteriin panemiseksi merikulkua varten.
Laivan rekisteriin pantuansa antaa rekisterivirasto sille rekisterin kanssa yhtä pitävän kansallisuustodistuksen (-serttifikaatin), jossa myös nimenomaan todistetaan, että laiva on suomalainen.
Laivan isäntä, päällysmies tahi muu yksityinen henkilö on kielletty kansallisuustodistukseen mitään kirjoittamasta.
Jos rekisteröity laiva hukkuu tahi turmeltuu taikka julistetaan, ett'ei sitä kannata kuntoon panna, on laiva rekisteristä poistettava, jos se ei ole kiinnitetty, jossa tapauksessa rekisteriin ainoastaan merkitään sattunut tapahtuma ja poistaminen jääpi siksi kuin kiinnityksen voima loppuu. Semmoinen tapahtuma pitää rekisterivirastolle ilmoitettaman ja luotettavasti toteen saatettaman kahden kuukauden kuluessa siitä kuin tieto tästä on saatu tahi, kun ei mitään tietoa laivasta tule, lukien sen ajan lopusta, minkä merilain 224 § eri tapauksissa määrää.
Jos rekisteriin pantu laiva tahi osa siitä joutuu ulkomaan miehen omaksi tahi laivan isäntä tulee toisen maan alamaiseksi, taikka jos muu muutos tapahtuu, jonka kautta laiva lakkaa suomalaisena olemasta, olkoon sama laki. Kuitenkin saa laiva, josta osa näin on tullut ulkomaalaisen omaksi, jäädä rekisteriin kuudeksi kuukaudeksi sekä kauemminkin, jos näytetään, että osuus sillä ajalla on myyty Suomen miehelle.
Jos rekisteröity laiva tahi osa siitä siirtyy toiselle kotimaiselle omistajalle, olkoon tämä velvollinen kahdessa kuukaudessa sen jälkeen, noudattaen mitä 6 ja 7 §:ssä sanotaan, ilmoittamaan saantonsa rekisteriin pantavaksi.
Muu rekisteriin merkityissä asianhaaroissa tapahtunut muutos, kuin tässä edellä ja 10 §:ssä on sanottu, pitää kahdessa kuukaudessa rekisterivirastolle ilmoitettaman ja luotettavasti toteen saatettaman.
Se ilmoitusvelvollisuus, joka 10 §:ssä ja 11 §:n 2 kohdassa on mainittu, on sen tehtävä, joka on laivan-isännäksi rekisteriin merkitty taikka, jos laivan isäntä on kuollut, sen jonka hallussa pesä on, ja yhtiön puolesta laivan pää-isännän tahi toimeenpanevan johtajan täytettävä. Jos semmoista ei ole valittuna, olkoon kaikki yhtiön osakkaat tahi hallitusjäsenet sen täyttämisestä vastuunalaiset.
Muutokset, jotka 11 §:n mukaan ovat laivarekisteriin pantavat, ovat myös merkittävät kansallisuustodistukseen, joka, sikäli kuin mahdollista on, pitää muutosta ilmoitettaessa sekä kaikissa tapauksissa kerta vuodessa rekisterivirastolle näytettämän.
Jos sitä ei voida täyttää sen tähden, että laiva on matkoilla, on kansallisuustodistus näytettävä kolmenkymmenen päivän kuluessa laivan tultua kotimaahan.
Ilmoitettaessa, että laiva on hukkunut tahi lakannut suomalaisena olemasta, on kansallisuustodistus annettava rekisterivirastolle takaisin, ellei todenmukaiseksi näytetä, ett'ei sitä voida tehdä.
Laivan kotipaikan muutosta älköön laivarekisteriin kirjoitettako, merkitsemättä sitä samalla kertaa kansallisuustodistukseen.
Jos uusi kotipaikka on toisessa rekisterialueessa, on, siitä ilmoittaessa, kansallisuustodistus tuotava takaisin rekisterivirastoon, jonka tulee poistaa laiva rekisteristä ja ilmoittaa se toisessa alueessa rekisteriin pantavaksi, jonka jälkeen sikäläisen rekisteriviraston pitää antaa uusi kansallisuustodistus.
Rekisteröidyn laivan nimeä älköön Senaatin asianomaisen toimituskunnan luvatta muutettako. Älköön myös uutta nimeä laivaan merkittäkö, ennenkuin muutos on laivarekisteriin ja kansallisuustodistukseen kirjoitettu.
Näin otetun uuden nimen ohessa pitää laivan entinenkin nimi kirjoitettaman sekä rekisteriin että kansallisuustodistukseen.
Tekeillä olevaa suomalaista laivaa, joka on 1 §:ssä mainittua laatua, saapi myös kiinnityksen saamista varten laivarekisteriin kirjoittaa, jos omistaja tahi omistajat sitä haluavat.
Semmoista sisäänkirjoitusta anotaan, soveltuvissa kohdissa noudattaen, mitä 6 ja 7 § säätävät, rekisterivirastolta siinä alueessa, jossa varvi on.
Rekisteriin pannaan tässä tapauksessa laivan taklaus- ja rakennuslaatu sekä päämitat, varvi, jossa se rakennetaan, omistajan nimi, kotipaika ja kansallisuus sekä päivä, jona rekisteröiminen tapahtui.
Se rekisteröiminen, josta tässä §:ssä puhutaan, ei ole pätevä merikulkua varten; eikä saa tässä tapauksessa laivalle kansallisuustodistusta antaa.
Jos rekisteröity laiva on merilain 10 §:n mukaan pantiksi kirjoitettu velasta, ja jos omistaja tahi velkoja pyytää, että se pantiksi-pano kirjoitetaan laivarekisteriin kiinnitykseen, niin toimittakoon rekisterivirasto kiinnityskirjoituksen niillä ehdoilla, jotka alempana mainitaan.
Kiinnitystä myönnytettäköön ainoastaan nimitetylle henkilölle vakuudeksi vissin rahamäärän saamisesta.
Älköön laivaosaa kiinnitykseen kirjoitettako taikka useampia laivoja yhteisesti yhdestä saamisesta.
Kiinnityskirjoituksen hakemus on tehtävä kirjallisesti ja siihen liitettävä panttikirja, jossa laivan omistajan allekirjoituksen, ellei hän sitä rekisteriviraston edessä omista, pitää olla julkisen notariuksen, kruununvoudin tahi nimismiehen taikkapa tunnettujen ja uskottavain henkilöiden todistama.
Älköön kiinnityskirjoitus tapahtuko, ellei se tahi ne, jotka ovat panttikirjan antaneet, ole laivarekisteriin laivan omistajiksi kirjoitetut.
Kun laivan pantiksi-pano laivarekisteriin kirjoitetaan, on siihen merkittävä saamisen määrä, velkojan nimi, se aika, jolloin, ja se henkilö, jolta panttikirja on annettu, sekä päivä, jona kiinnityskirjoitus tapahtui.
Rekisterivirasto merkitköön myös panttikirjaan todistuksen siitä, että se on kiinnitetty.
Jos laiva rakennusaikana on kiinnitetty, pitää, kun se merikulkua varten rekisteröidään, kiinnitys siirrettämän siihen rekisterilehteen, joka laivalle varataan.
Jos kiinnitetty panttioikeus ilmoitetaan uudistettavaksi ennen viiden vuoden kuluttua siitä kuin kiinnitys tahi uudistus tapahtui, ja jos silloin panttikirja esille tuodaan, pankoon rekisterivirasto uudistuksen toimeen, kirjoittamalla sen rekisteriin.
Tapahtuneesta uudistuksesta tulee viraston kirjoittaa todistus panttikirjaan.
Jos velka, josta laiva on pantiksi pantu ja kiinnitetty, on maksettu, taikka jos saaminen tahi panttioikeus muutoin on lakannut voimassa olemasta, olkoon laivan-omistaja oikeutettu rekisterivirastolla kuoletuttamaan kiinnityksen.
Kuoletus tapahtuu muistutuksen kirjoittamisella laivarekisteriin siitä, että panttioikeus on lakannut; ja tulee rekisteriviraston kirjoittaa todistus siitä panttikirjaan.
Älköön kiinnitystä kuoletettako, ennenkuin panttikirja on sitä varten rekisterivirastoon tuotu, jos ei asianmukaisesti näytetä, että laiva on ulosoton nojassa tahi konkurssissa julkisella huutokaupalla myyty; ja semmoisessa tapauksessa virasto hakijan kustannuksella kuulututtakoon virallisissa sanomalehdissä kolme kertaa kiinnityksen kuolettamisen
Kun laiva on kiinnitetty tahi kiinnitykseen kirjoitettu, panttioikeus uudistettu taikka kuoletettu, pitää rekisteriviraston kirjoittaa siitä laivan kansallisuustodistukseenkin; ja noudatettakoon näissä tapauksissa, mitä 13 §:ssä kansallisuustodistuksen näyttämisestä on määrätty.
Jos laiva, johon panttioikeus on ulkomaiseen laivarekisteriin tahi hypoteekkikirjaan kiinnitykseen kirjoitettu, sittemmin on tässä maassa rekisteröity, tulee panttioikeuden, ellei se ole lakannut ennen laivan tulemista suomalaisen omaksi, kestää vuosi aikaa rekisteröimisen jälkeen sekä, jos ennen sanotun ajan loppua kiinnitystä ylempänä säädetyssä järjestyksessä haetaan ja saadaan, vielä sittenkin.
Nyt mainitussa tapauksessa olkoon panttioikeus laiva-osaankin voimassa, mutta ei kauemmin kuin yhden vuoden rekisteröimisestä lukein.
Jos rekisteröity laiva menee ulos-ottoon tahi omistajan pesässä konkurssi syntyy, merkittäköön se laivarekisteriin.
Näissä tapauksissa pitää ulos-oton toimittajan tahi konkurssioikeuden viipymättä antaman ulos-otosta tahi konkurssista tieto sekä rekisterivirastolle että kaikille kiinnityksen-omistajille.
Älköön laivaa kiinnitettäkö ollessaan ulos-oton alaisena tahi konkurssipesään kuuluvana.
Rekisteröimistä ja kiinnitystä koskevat asiat ovat viipymättä esille otettavat ja päätettävät siinä järjestyksessä, jossa hakijat ne käyteltäviksi ilmoittavat; ja pitää jokainen asia saatettaman päätökseen sinä päivänä, jona se on käsiteltävänä.
Jos ilmoitetaan jokin asia, ennenkuin toinen samaa laivaa koskeva asia on ennättänyt päättyä, ovat ne käsiteltävät ja ratkaistavat niinkuin olisivat ne yht'aikaa ilmoitetut.
Jos joku on laivan tahi laivaosan luovuttanut useammille ja nämät yht'aikaa anovat saantoansa rekisteriin pantavaksi, kirjoitettakoon rekisteriin ensin se luovutus, joka aikaisemmin tapahtui. Jos luovutus ilmoitetaan sisäänkirjoitettavaksi, ennenkuin siitä tehdyn hakemuksen johdosta entisen omistajan panttikirja on kiinnitykseen kirjoitettu, väistyköön kiinnityksen hakija sen edeltä, joka omistusoikeuden on saavuttanut.
Jos rekisterivirasto katsoo, että anottu rekisteröiminen tahi kiinnityskirjoitus on tehtävä, niin toimitettakoon se heti ja vahvistettakoon se viraston puheenjohtajan allekirjoituksella.
Jos rekisteröiminen ei voi tapahtua sen tähden, ett'ei hakija ole ylempänä annettuja ohjeita noudattanut, määrätköön virasto hänelle ajan ilmoittamisen asianmukaista toimittamista varten.
Rekisteröimis- ja kiinnitysasioissa laaditaan, erikseen kustakin laivasta, pöytäkirja, joka osottaa päivän, jona sellaista asiaa käytellään, kuka on hakemuksen tehnyt sekä lyhyesti mitä asiassa on tapahtunut ja mihin toimeen rekisterivirasto on ryhtynyt.
Pöytäkirjan-otetta älköön hakijalle kirjoitettako, jos hän ei ole sitä pyytänyt.
Ne asiakirjat, jotka rekisterivirastolle ainoastaan näytetään, ovat sinne annettavat alkukirjoina ja todistettuina jäljennöksinä; ja ovat hakemuskirjat ja jäljennökset pöytäkirjan kanssa, erikseen kustakin laivasta, säilytettävät sillä numerolla merkittyinä, mikä laivalla on rekisterissä. Jos ei jäljennöstä sisään anneta, kirjoituttakoon virasto semmoisen lunastusta vastaan.
Ennenkuin asiakirja, jonka nojalla rekisteriin kirjoittaminen on tapahtunut, annetaan asialliselle takaisin, on siihen rekisteröiminen merkittävä.
Jos asiallinen on tyytymätön rekisteriviraston toimeen rekisteröimistä tahi kiinnitystä koskevassa asiassa, hakekoon siihen muutosta hovioikeudessa kirjallisella muutoksen hakemuksella, joka on kahdeksassa päivässä päätöksen julistamisen jälkeen rekisterivirastoon annettava.
Tehdystä tyytymättömyyden ilmoituksesta ja sen perille-ajamisesta pitää rekisteriin merkittämän.
Valitus, joka on annettu rekisterivirastoon, pitää ynnä pöytäkirjan ja muiden asiakirjain sekä rekisteriviraston valituksesta antaman lausunnon kanssa viipymättä lähetettämän hovioikeuteen, jonka tulee valitus heti esille ottaa ja päättää sekä, sittenkun sen päätös on laillisen voiman saanut, lähettää rekisterivirastolle jäljennös päätöksestä ynnä asiakirjain kanssa.
Muutosta hovioikeuden päätökseen haetaan Senaatin Oikeus-osastossa valituskirjalla, joka on kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen antamisesta ynnä päätöksen kanssa jätettävä hovioikeuteen, jonka perästä valitus asiakirjoineen sekä hovioikeuden lausunto valituksesta lähetetään Senaattiin ja asiassa muuten menetellään niin kuin ylempänä on sanottu.
Jos ylioikeuden valituksen johdosta antaman määräyksen mukaan luovutus on rekisteriin pantu tahi pantiksi-pano kiinnitykseen kirjoitettu, niin se katsottakoon siksi, kuin olisi rekisteriin-pano tahi kiinnityskirjoitus toimitettu silloin, kun se olisi tapahtunut, jos rekisterivirasto olisi hakemuksen myönnyttänyt.
Jos laivan tahi laivaosan saantoa moititaan, älköön tapahtunut rekisteröiminen estäkö saannon pätevyyttä tutkimasta.
Saadun kiinnityksen estämättä on myös riita panttioikeuden pysyväisyydestä laillisesti tutkittava. Jos nähdään, ett'ei kiinnitetty panttioikeus, mitä yksityiseen laivaosaan tulee, ole laillisesti syntynyt, ja jos se osa on vähempi kuin puoli, menköön kuitenkin laiva kokonaisuudessaan ulosottoon; mutta mitä kauppasummasta semmoista osaa kohti tulee, ei saa sen saamisen maksoon käyttää.
Laiva, joka on ulkomaalla rakennettu suomalaista laivan isäntää varten tahi siellä siirtynyt ulkomaalaiselta suomalaisen omaksi, on rekisteröitäväksi ilmoitettava, kun se on Suomen haminassa tullisuorituksen tehnyt.
Jos rekisteriin kirjoitettavaa laivaa käytetään kauppamerenkulkuun tahi matkustavaisten kuljettamiseen, ennenkuin sille on kansallisuustodistus annettu, rangaistakoon päällysmies ja, milloin se on laivan isännän suostumuksella tapahtunut, laivan isäntäkin sakolla kolmestakymmenestä kolmeensataan markkaan.
Jos rekisteriin kirjoitettavalta laivalta puuttuu määrätyt laiva-asiakirjat, älköön sitä tullikamari tahi tullivartio suoriko ulos.
Jos ei sitä ilmoitusta, joka on säädetty 10 ja 11 §:ssä, toimiteta sitä varten tahi 29 §:n mukaan erittäin määrätyn ajan kuluessa, rangaistakoon se tahi ne, joiden olisi tullut semmoinen ilmoitus tehdä, sakolla kolmestakymmenestä kolmeensataan markkaan.
Sama olkoon laki, jos ei laivan kansallisuustodistusta rekisterivirastolle näytetä taikka takaisin anneta, niinkuin 13 §:ssä on sanottu.
Sakot, jotka tämän asetuksen mukaan määrätään, menevät kruunulle ja muunnetaan niinkuin uhkasakoista säädetty on.
Rikkomus tahi laiminlyöminen, josta 37 ja 38 §:ssä puhutaan, pannaan syytteesen rekisteröimis-paikkakunnan yleisessä oikeudessa.
Rekisterivirasto valvokoon, että laiminlyömiset, joista edesvastausta 37 ja 38 §:ssä on määrätty, asianmukaisesti syytteeseen saatetaan, sekä antakoon asianomaiselle syyttäjälle kaikki sitä varten tarpeelliset tiedot.
Rekisterivirasto on velvollinen vuotuisesti ennen Tammikuun loppua Senaatin asianomaiseen toimituskuntaan lähettämään jäljennöksen siitä, mitä edellisenä vuonna on viraston rekisteriin pantu.
Ne tarkemmat määräykset, jotka ovat tarpeelliset laivarekisterin laittamista ja pitämistä varten, antaa Senaatti.
Tämä asetus on noudatettava 1 p:stä Maaliskuuta v. 1890.
Suomalaiset laivat, joita sitä ennen on käytetty merikulkuun ja jotka tämän asetuksen mukaan ovat rekisteriin pantavat, pitää, 37 §:ssä säädetyllä uhalla, yhden vuoden kuluessa mainitusta päivästä taikka, jos laiva sen ajan on matkalla eikä käy suomalaisessa haminassa, kolmenkymmenen päivän kuluessa kotimaahan palajamisen jälkeen ilmoitettaman rekisteröitäväksi.
Tämmöisessä tapauksessa toimitetaan rekisteröiminen laiva-asiakirjain ja muuten saatavilla olevan selvityksen nojalla.
Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Helsingissä, 11 p:nä Marraskuuta 1889.