Arvostelijalle

Arvostelijalle. Kirjoittanut Eero Alpi

Hyvin arvoisa ja suuri herra,

Te tahtoisittekohan hieman verran

Sanaa koito lauluniekan kuulla,

Kun sangen suipolla se puhuu suulla?

Kas, sydämmenne – anteeks’ sit’ ei Teillä,

On sydän vainen laulajilla meillä –

Niin, kynänne, kun lauselmia piirtää,

Sijoilta melkoisia voi se siirtää.

On Teillä piiska, meillä selkä vainen,

Ja – Herra nähköön – vastaanottavainen.

Te saatte lyödä, jotta läiskähtääpi,

Ja tietysti se protestitta jääpi.

Te lauluihimme aina leimahdatte,

Me veisaamme ja te vain messuatte,

Ja messustanne huvitettu kansa

On enemmän kuin meistä konsanansa.

Se harvoin muistaa, ett’ on laulu meidän,

Vaan aina, ett’ on arvostelu Teidän.

Siis: samalla kun laulun runoamme,

Useinkin vainen Teitä nostatamme.

Ma kysyn: saisimmeko uhkasakon,

Jos laulajat me tekisimme lakon?

Kun silloin maamme mainehikas miesi

Vois saada halpauksen – Herra tiesi!

Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.