Arolempeä

Arolempeä. Kirjoittanut Kössi Kaatra

Aropoika kun lempii milloin

aron neittä, hän naiselleen

valan rohkean vannovi silloin

käden tarjoten immelleen:

Sua lemmin ja lempeni tähden

sinut tahdon ja ansaitsen

ja kerranpa heimosi nähden

sun nostan ma ratsaillen

ja vien sinut kanssani sinne,

kuhun kulkevi taival mun,

kuss’ ei kysy suu: mihin, minne,

kuss’ onni on mun sekä sun.

Sua lemmin, mut siitä ma vaadin

sun lempesi myös kokonaan

ja ankaran lain minä laadin,

jota nousen ma palvelemaan:

Jos vain olet uskoton kerta,

petät lempeni koskonkaan,

niin puukkoni povesi verta

juo viimeiseen pisaraan.

Näin vannoo mies aron aavan

valan tummalle immellen

ja neitonen loppuhun kaavan

vain lausuvi amenen.

Lähde: Kaatra, Kössi 1906: Kyttä. Hämeen kirjakauppa, Tampere.