Armahdus

Armahdus Kirjoittanut Saima Harmaja

Keveät pilvet uivat

ylitse saaren sen.

Nurmella lempeällä

nukkuu ihminen.

Kaukana pauhaa meri,

mahtava, armoton –

joka sen ihmisen otti,

jonka oma se on.

Pieni ihminen itki,

purren hampaitaan.

Soutaen murtuvin sormin

suoraan kuolemaan.

Hyvä Jumala silloin

armahti vajoavaa.

Kantoi sylissänsä

saarelle vetten taa.

Keveinä saaren yli

pilvet liukua saa.

Uskollisesti pursi

rannalla odottaa.

Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.