Armaalleni

Armaalleni.
(Geibel.)
Kirjoittanut Emanuel Geibel

On kyllä lähde kirkas,

Kun maasta kuohuilee,

On kyllä viini kirkas,

Mi maljass’ välkkyilee.

Mut kirkkaus mi loistaa

Sun sinisilmistäs......

Rakkaus yksin piilee

Niiss’ puhdas, lemmekäs.

Kun siitä mua kohtas

Ens’ kerran katseesi,

Ain’ rauhatta, levotta

Mun lentää mieleni.

Kuin kotka läpi pilvein

Se kiitää ympäri,

Ja järvein, metsäin poikki

Ain’ sinun luoksesi.

En huolis mistään muusta

Kun mun sä oisit vaan,

Levotta enää mielen’

Ei lentäis milloinkaan!

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.