Aristius Fuscukselle

Aristius Fuscukselle. (Horatius. Oodi XXII, 1 kirja). Kirjoittanut Horatius

Viaton ja vilpitön ei se kaipaa

Maurilaist’ ei keihoa, eikä jousta,

Vasamoist’ ei myrkytetyistä täyttä

               Viiniä, Fuscus,

Kuohusain jos kulkevi kautta Syrttein,

Taikka kolkon Kaukaso-vuoren kautta

Taikka missä huuhtovi maisemia

               Kuulu Hydaspes.

Sillä kerta kun Lalageesta laulain

Huoletoinna kuljin Sabiinan metsää

Rajan taakse, niin mua turvatointa

               Kaikkosi hukka:

Jonka moist’ ei kasvata hirviötä

Avarissa Daunia tammistoissaan,

Eikä Juban maa, emä leijonien

               Polttama päivän.

Aseta mä jääketoloille, miss’ ei

Kevätuuli toivuta yhtään puuta,

Missä äärtä maan sadesää ja usma

               Ahtavi aina;

Aseta mä vaunujen alle päivän,

Maahan, joss’ ei kattoa manner kanna:

Hymysuuta vaan Lalageeta lemmin

               Mie, sulokieltä.

1870.

Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.