Annabel Lee
Annabel Lee Kirjoittanut Edgar Allan Poe |
Suomentanut Matti Järvinen. |
- Monen monituista vuotta sitten,
- Kuningaskunnassa meren äärellä,
- Asui neito, jonka saatat tuntea
- Nimellä Annabel Lee;
- Eikä tämä neito muuta ajatellutkaan
- Kuin olla rakastettuni ja rakastaa.
- Minä olin lapsi ja hän oli lapsi,
- Tässä kuningaskunnassa meren äärellä:
- Mutta meidän rakkautemme oli enemmän kuin rakkautta –
- Minun ja Annabel Leeni;
- Rakkautta, jonka vuoksi taivaan siivekkäät serafit
- Kadehtivat häntä ja minua.
- Ja siksi, kauan sitten,
- Tässä kuningaskunnassa meren äärellä,
- Tuuli puhalsi pilvestä kylmettäen
- Kauniin Annabel Leeni;
- Joten hänen jalosukuiset heimolaisensa saapuivat
- Ja kantoivat hänet pois luotani,
- Sulkeakseen hänet hautakammioon
- Tässä kuningaskunnassa meren äärellä.
- Enkelit, jotka eivät olleet puoliksikaan yhtä iloisia taivaassa,
- Alkoivat kadehtia häntä ja minua –
- Kyllä! – se oli syynä (kuten kaikki tietävät,
- Tässä kuningaskunnassa meren äärellä)
- Siihen, että öinen tuuli kävi pilvestä
- Kylmettäen ja tappaen Annabel Leeni.
- Mutta rakkautemme oli vielä voimakkaampi kuin
- Niiden rakkaus, jotka olivat meitä vanhempia –
- Niiden rakkaus, jotka olivat meitä paljon viisaampia –
- Eivätkä ylisen taivaan enkelit
- Eivätkä merenalaiset demonit,
- Voi koskaan erottaa sieluani
- Kauniin Annabel Leen sielusta.
- Sillä kuu ei koskaan säteile tuomatta minulle unia
- Kauniista Annabel Leestä;
- Eivätkä tähdet koskaan nouse minun näkemättä
- Kauniin Annabel Leen kirkkaita silmiä;
- Ja niinpä makaan kaikki yöni
- Rakastettuni rinnalla, rakastettuni, elämäni ja morsiameni,
- Hänen hautakammiossaan meren äärellä –
- Hänen hautaholvissaan pauhaavan meren äärellä.