Anna Enkvist

Anna Enkvist. (* 18 29/8 62 † 18 7/4 91). Kirjoittanut Irene Mendelin

»Niin nukahti nuorena,
Verevänä vierähti.»

Lyhyt oli elämäsi, Anna;

Lyhyen se lyhyt oli vaan,

Lyhyt, kuni yö on kevähällä –

Kirkas kuni päivä kirkkainnaan.

Kirkkauden sait sä ylähältä,

Vapahtaja sulle antoi sen,

Iki-elämän sä kuljit tietä,

Olit ijäisyyden-ihminen.

Lämmin sydän povessasi sykki,

Lämmin sekä alttiiks-antava;

Olit huolten huojentaja hellä,

Murehissa lohdun antaja.

Olit kotis sydän sekä keskus –

Kotis lämpöisen ja herttaisen –

Hellä äiti, kelpo kasvattaja,

Ystävänä vakaa, armainen.

Tyhj’ on kotis nyt, sen sydän poissa

Suru’ suuri siellä vallitsee, –

Kosteat on pienten orpoin silmät,

Sydänt’ isän suru runtelee.

Tyhj’ on kotis nyt, sin’ olet poissa –

Mut sun muistos siunattu se jää –

Riemuin autuasten asunnoissa

Puhdas henkes Herraa ylistää!

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.