Andromachen varotus Hektorille

Andromachen varotus Hektorille.

Kirjoittanut Homeros

Surmaan intosi vie sinun, Hektori, et sure pientä

Lastasi, et mua myös osatonta, jo leskeä kohta.

Kohtapa vaan sun Achaian miehet surmoavatten

Päällesi hyökäyten joka henki. Jo vaan paras oisi,

Pääsisin itsekkin manalaan sun kanssasi, eipä

Mull’ ilopäivää lie, sun mentyä surmasi teitä,

Huolia vaan yhä; pois isä on jo ja äitini armas.

Aikoja sitte jo julma Achilles taattoni tappoi,

Veljet myös omat, joit’ oli koissani seitsemän ennen

Kaikki ne yhtaikaa manalaan matkustivat raukat,

Kun jokaisen löi tuima Achilles sukkela-sääri.

Veipä jo laivoilleen myös valtian äitini julma,

Vaan antoi takaisin, kun sai lukemattomat lunnaat,

Koissa sen kuitenkin ihanuolinen Artemi kaatoi.

Niinpä sä, Hektori, taattoni liet jo ja äitini armas,

Liet veli myös ollessasi armahin puoliso mulla,

Siis mua armahtain jää luokseni tornihin tänne,

Last’ älä orvoks’ tee, leskeks’ älä naistasi heitä!

Lähde: Veteranen: poetisk kalender. 1858. Finska Litteratur-sällskapet tryckeri, Helsingfors.