Ampuja

Ampuja. (Suomentama.) Kirjoittanut anonyymi

Mielly, mielly kaitsiaksi!

Lamponen on lempiä,

Ruoho suotu sen ruaksi,

Ranta lyödä leikkiä.

Ӏiti, suo mun ampumalla

Huvitella kukkulalla!”

Mielly karjan kutsujaksi

Sarven sulosoitolla!

Kaunis kello kuuluvaksi

Metsän soittoriemulla.

Ӏiti, suo mun vilpastella

Synkän vuoren kukkuloilla!

Etkö hoida mielemmällä

Pellon kylvökukkia?

Synkkä tuoll’ on silmäellä

Synkän metsän vuoria.

”Kukkaset, kukostakoot he,

Äiti päästä vuorta kohte!”

Poika lähti joutsen kanssa,

Kiihty ampuintohon,

Kauvas tohti innossansa

Synkän vuoren tienohon.

Eessä juoksi arkaellen,

Vuorilammas vilotellen.

Nyt ylös se kaapasevi

Jyrkän vuoren rinnettä,

Halkemanki oikasevi

Yli ilman estettä.

Mutt’ on hällä jälessänsä

Poika murjajontsinensa.

Jyrkän vuoren piippulalla

Täyty raukan seisoa;

Hirviä on hauta alla

Eikä tiestä toivoa:

Hirmu eessä puottavasta,

Takana on ampujasta.

Siinä katso surkiasti,

Jos se hengen säästäsi,

Mutt’ se julma sukkelasti

Joutsellansa tähtäsi.

Kohta astu Peikko tuosta

Jyrkän vuoren onkalosta.

Lausu, laski vapissutta

Käsiensä suojahan,

”Vai sä murhan surkeutta.

Tulit tänne saattamaan!

Onhan ontta ilman alla,

Karjalleni rauha anna!”

[Johan] –[Bäc]kw[all].–

Lähde: Maamiehen Ystävä 14.12.1844.