XIX [Ammoiset harhat]

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Mitenkä kauan kulkuamme hyvään
ammoiset harhat hairahduttaa saakaan?
Tien ihmisyyteen yhä ylentyvään
niin selväksi ken kerran viitoittaakaan,
ett’ enää velisurman syyhyn syvään
vaeltajaa ei vaivu ainoaakaan?
Milloinka, ihminen, niin tunnet tiesi,
kuiluihin suistumatta kuljet, miesi?
Takaisin alkukantaas tuhannesti
ja raakalaisuuteesi eksyit hamaan
ihantees tieltä. Ken päämäärääs esti
sua ehtimästä, askelees löi lamaan?
Kierrätkö piiriä vain ikuisesti,
loputtomasti kaadut ansaan samaan?
Sanoithan rakastavas suoraa suuntaa –
pirunko juonet ympyräks sen muuntaa?


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.