Aluksi.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Urhot leikkaa laihoa
Vainiolta rotevaa,
Josta kaunis leipäkulta
Syödään, saadaan voiman tulta.
Hengen urho voimakas,
Taidehengen valtias
Taiten tenhosirpillänsä
Suorielee tehtävänsä.
Paimentyttö voimaton
Kehno leikkaajaksi on,
Rikkaruohot juurinensa
Repii, kantaa karjallensa.
Korven poika hengetön
Liekö vallan mieletön! –
Mitä hänki tahtoo voittaa,
Olkipilliään kun soittaa!?
Tuoll’ on korven sopissa
Havukatto kopissa,
Siell’ on kansaa kaiken-laista,
Joill ei herrain herkut maista.
Heille korven poikanen
Kantaa ruoholyhtehen;
Yks’ ja toinen pilkoillansa
Tempaa korren ruohoistansa.
Konsa kerta kansa se
Hyvän tuntee niinkuin te,
Loistoseurain oppinehet,
Silloin nää on kuihtunehet.
Silloin kehno lauluni
Itseltänsä tyyntyvi,
Miten korpin koikotukset,
Kuultais’ kiurun kujerrukset.


Lähde: Paavo-Kallio, E. 1883: Rikkaruohoja. I. Jyväskylä.