Alppimaa ja Tuhatjärvein maa
| Alppimaa ja Tuhatjärvein maa. Kirjoittanut Juho Laine |
- Mun maisemihin kaukaisiin
- Nyt aatteheni entää,
- Pois Pohjolasta armaisiin
- Ne Alppimaihin lentää.
- Oi onnen, loiston seutuja,
- Miss’ päivä sammuissansa
- Ikuisten lunten huippuja
- Ain’ kultaa loistollansa!
- Ja virrat ohjaa hyppien
- Kulkunsa rintehillä
- Ja paimen laulain, riemuiten
- Karjaansa kaitsee niillä.
- Ja laakson lasta hedelmät
- Ja viiniköynnöt kohtaa,
- Siell’ ”Föhn’it” *) löyhkää lempeät
- Ja kukkain tuoksut pohtaa.
- Ah sinne, sinne onneni
- Jos johtais’ Pohjolasta,
- Niin riemuun rinta riutuisi.
- Oi maata autuasta!
- Vaan outohan on mulle se
- Ja vierashan sen kansa,
- Ja eestä sen ei isämme
- Oo kuolleet hurmeissansa.
- Ja Väinämöisen kantele
- Ei kai’u Alppimailla,
- Eik’ impi vieras viehtäne
- Tok’ Suomen neidon lailla.
- Ei – Pohjolaanpa herttaiseen
- Taas aatteheni entää,
- Pois Alppimailta armaiseen
- Ne synnyinmaahan entää.
- Oi kallis ”Tuhatjärvein” maa,
- Sä armain taivaan alla,
- Voi kurjaa ken sun unhottaa,
- Ei muista kaipaamalla!
*) Etelätuulet.
Lähde: Päijänne 19.11.1878.