Alppilento

Alppilento Mikkola, Leijer, Durchman Kirjoittanut Eino Leino

Ettei meitä vieras veis,

siksi kukkii Edelweiss,

alppiruusu aatteen, työn,

yksin-tuskan, jään ja yön.

Tarjos Rooma ruusunsa,

liljansa Lombardia,

eipä jää ne etelään,

joill’ on matka maahan jään.

Armahampi kuolla on

alle pohjan auringon

oman luokse hallan, hyyn,

kuin on oudon syleilyyn.

Hukkaan Sveitsi huutaa: »Seis!»

Siksi kukkii Edelweiss,

ettei jäisi pohjolaan

kansa parka kaipaamaan.

Toisin taivas päätti. Niin

kuolonkirjat piirrettiin

pojan kolmen, pohjoisen

jäihin Sveitsin vuorien.

Sentään Suomen lohtu on:

vapaan alle auringon

vaipuivat he lennostaan,

eivät lumiin orjamaan.

Runon ruusut kaarteleis

paikkaa, missä Edelweiss

uutten urhoin vuoksi nous,

joikuis kilpi, kalpa, jous.

Vaan ei kukkaa mulla. Lie

eessä liekki, myrsky, tie. –

Järjestykseen! Huomio!

Lepo! Lento päättyi jo.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.