Alkibiades

Kirjoittanut Gustaf Fröding


I.
Käy puheet noin:»Kas, Alkibiades,
ja katsos, mukanaan on kuulu koira!
On uljahampi Alkibiades,
on rikkaampi kuin eupatriidit muut
ja koira hällä kauniimpi kuin muilla.
Kas, mitkä korvat, mikä jalo kuono,
kas kauniin tuuheata huiskahäntää!»
Voit nähdä, jalo Alkibiades,
kuink’ kaikki tungeksii sua ihailemaan!
Mua ilahuttaa kansansuosios,
mut soisin voittanee? sen muusta syystä,
kuin että tuuhea on koiras häntä!
»Et tunne Ateenaa, jos lähdet Spartaan,
niin miehuus, viisaus riittää tekemään
sun päteväksi ylipäällikkyyteen,
mut Ateenassa kelpoisuuden määrää
hevonen, koira, kuulu hetääri,
kun ylitoimiin pyrit valtion.
Mua tunne et, mä leikein voitan sen,
mit’ eivät ukot vakaat syvin miettein
ja voimanponnistuksin voittaneet.»


II.
Et varmaan tiedä, Alkibiades,
ei Ateenassa miestä mustempaa
kuin Alkibiades, mi tuhoo kauniin,
on hännäntypistäjä, koirainkauhu.
– Miks katkaisitkaan onnentuojas hännän,
ateenalaisten ihantelun runnoit?
»Sen tein, kun ylenmäärin Ateenassa
ja liian kauvan Alkibiadeesta
he näkyy vaiti olleen viime aikaan.
Ken Ateenassa unhoon jää, on mennyt,
mut ketä kaikki tumilla ja teillä
osottaa sormin, vaikka vihoin, hän
pian pääsee telttaan ylipäällikön.»


III.
Käyt yhä pitemmälle uhman tietä,
sa tavat kaikki riettain jaloin tallaat
ja ilkut jumalia, loukkaat lait
ja pyhät mysteeriot häpäiset!
»Oot vakaa, kuten lait on valtion,
lakia oman sieluni ma kuulen,
sen Zeus soi mulle, äidinkohdussa
kun ensi kaipuuni se päivään pyrki.
Tää laki vapaan vallan leikkiä
mun tulen kanssa suo ja jumalain,
sen kaiken kanssa, mitä pelkää muut.»


IV.
Sua halveksivat, Alkibiades.
Työs tunnetaan, nuo Spartan petokses,
työs vastoin veljiäs ja isänmaatas.
Viel’ elää Nemesis, viel’ elää Moira,
mi rikolliset lyö ja alas syöksee
maankavaltajat kurjat Orkukseen!
»Ma halaan koittaa, mihin määrään Moira
voi miehen tahdonvoimaa vastustaa,
ma halaan nähdä Orkusta ja tietää
yön synkät kuilut, kunnes nousta halaan
taas valohon ja luokse Isä-Zeun.»


Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.