Alkibiadeen jäähyväiset
Alkibiadeen jäähyväiset. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Saata Poseidon matkahan miestä, mi havaa
- elämän houreestaan, pattona syntymämaan.
- Taakseni portit suljen, joita en avaa,
- Hellaan kentille en astu mä milloinkaan.
- Siellä mun lapsena Artemis kymmenin nisin
- sankari-uhmailuun juovutti viinillään,
- ennustuksesta Pythian järkähti sisin,
- kiihdytti laulelmat kunnian etsintään.
- Vieläkin kuulen, kuin sanat kertovi ylväät
- urhojen seikkailut, tuiskeet taistelojen,
- pyhättöjen näen veistokset, jalot pylväät,
- kuuntelen aatokset huulilta viisasten.
- Anna Apollon voimaa lähteä miehen,
- jolta on kirvanneet valjakon ohjakset,
- kesken taivalta suistui hän ohitiehen,
- ratsu jo kiitää pois, – turhaa sinkoelet
- nuolias. – Laskee maine, mi ennen hohti
- loistolla auringon, ympäri rantamien.
- Äsken Alkibiades kansaa johti,
- voitosta voittoon vain vei sotapurret sen.
- Mies hän koittaa sai kademielien vainon,
- tuostapa murtunut ei, uhmasi uudelleen,
- lailla Titaanein kantoi vuorien painon,
- rohkea, hymyssä suin keskellä vaaranteen.
- Valtias Ateene, väistytä kostottaret
- käärmehissuortuvapäät. – Muistelot armaat suo
- ajoilta, jolloin juhlimme pyhät ja aret,
- rinteet Akropoliin riemusta helkkyi nuo.
- Öljy- ja laakeripuut oli vihreimmissään,
- lempi ja nuoruus sai sydämet tulvimahan.
- – Pois! Pois! – Pettyy ihminen pyrkimyksissään
- elämä varjoa vain, – tuonko jo oivallan?
Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.