Alkanut vaellus
Alkanut vaellus. Kirjoittanut Verner von Heidenstam |
Suom. Aarni Kouta. |
- Ma vaellan jo sillalla, mi johtaa
- pois maasta, tuntemattomaan sen liittää,
- etäiseks entinen käy läheinen.
- Alhaalla moittii he ja kiittää,
- sotaiseen tapaan kirkkaat kalvat hohtaa,
- kilvessä vihamiehen silmäin kohtaa
- myös merkit kunnian ja oikeuden.
- Mua harhaan johdata ei elo mainen.
- Niin yksin ei voi olla kuin oon ma,
- avaruus tyyni, korkee, loistavainen,
- unhoitin itseni, käyn vapaana.
- Pois kenkäni ja sauvain tahdon heittää.
- Käyn hiljaa, tahdon, ettei saasta uhkaa
- maailmaa, jok’ on lumivalkea.
- Maan poveen alhaalla he kerran peittää
- poloisen ruumiin, kasan tuhkaa
- ja lausuu nimen – jota kannoin ma.
Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.