Aleksis Kivi (Leino)
| Aleksis Kivi Kirjoittanut Eino Leino |
- Syntyi lapsi syksyllä –
- tuulet niin vinhasti vinkui –
- tuult’ oli koko elämä,
- nähnyt ei kesää, ei kevättä,
- eli vain syksystä jouluun.
- Syksyn lapsilla kiire on –
- päre pihdissä sammuu –
- aatos lentävi, aivot takoo,
- veri paksuna päähän sakoo,
- ovella Sylvester uottaa.
- »Vuota vielä, oi vanha vuos!» –
- tuulet niin vinhasti vinkuu –
- »jouda en viel’ sua seuraamaan!»
- Vanhus ovella nyökkää vaan:
- »Saat elää syksystä jouluun.»
- »Viivy, viivy, oi vanha vuos!» –
- päre pihdissä sammuu –
- »niin täysi, niin täysi on sydämein,
- sen tahtoisin antaa ma kansallein,
- en vielä jouda ma kuoloon!»
- Hetket rientävi, kello lyö –
- tuulet niin vinhasti vinkuu –
- »Onko, onko jo keskiyö?»
- »Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
- jo aamun tähtöset tuikkii.»
- »Vielä hetki, oi vanha vuos!» –
- päre pihdissä sammuu –
- Kannel heikosti helähtää.
- Kääntyvi ovella harmaapää –
- loppui laulajan vuosi.
- »Minne viet mua, vanha vuos?» –
- tuulet niin lauhasti tuoksuu –
- »minä niin pelkään ja vapisen.»
- »Rauhoitu, rakas lapsonen,
- ovella taivaan jo ollaan.»
- Astuvi sisähän vanha vuos –
- taivaan kynttilät loistaa –
- saattavi laulajan Luojan luo:
- »Tässä poian mä pienen tuon,
- jok’ eli vain syksystä jouluun.»
- Virkkavi Herra Jumala –
- tuulet niin lauhasti tuoksuu –
- »Etkö kesää sä nähnytkään?»
- »Näin vain syksyn ja talven sään»,
- laulaja vavisten vastaa.
- Kyyneltyy silmä Jumalan –
- taivaan kynttilät loistaa –
- »Siis suvi sull’ olkohon ikuinen!
- Mut virka, poikanen poloinen,
- ken olet ja mistä sa tulet?»
- »Laulaja olen ma laadultain» –
- tuulet niin lauhasti tuoksuu –
- »tulen tähtösestä ma pienestä,
- min nimi on Maa.» – »Mihin kuolit sä?»
- »Kurjuuteen kuolin ja nälkään.»
- Vihastuu Herra Jumala –
- taivaan kynttilät sammuu –
- »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!»
- »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
- et sille saa sinä kostaa.
- Mut hiukan hillitse viimojas,
- ne liian vinhasti vinkuu
- mun maani armahan aukeoilla.
- Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!» –
- Näin laulaja tuskassa huutaa.
- Hymyilee hyvä Jumala –
- taivaan kynttilät loistaa –
- »Voi oikein olla. Ehk’ koetin ma
- sun kansaas liiaksi tuulilla.
- Taas kukat kummuille nouskoon!»
Pyhä kevät, 1901.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.