Ajatuksia (Bergh)

Ajatuksia Kirjoittanut Samuel Gustaf Bergh

Tekstistä puuttuvat tavuja kuvaavat merkinnät, jotka on alkuteoksessa kirjoitettu rivien yläpuolelle.

Neijon laulu, jota luetaan Oulun Viikko-Sanomain 40:sä Lehesä, on jo kauvan laulettu Saimen ja Suomen rannoilla, ehkä kokonaan eri tavalla. Tämän Laulun laittaja on sentähen jälki-kirjoituksesaan selittänyt ja eesantanut ne mallit, joitten mukaan hän on sovitellut ite-kunki jatkon ja värsynki. Mutta soimaten Herra Gottlundia, jonka suuret virheet, vaan myöski suuret ansiot, me myöitämme, näyttää tämän laulun Laittaja kuitenki ryhtyneen milti ei samanlaisiin virhein, josta otamme ainetta, vähä puhuaksemme. Jätetään nyt tutkimata jos ei tämän laulun nuotti ole muukalainen, eikä Suomalainen perijuurin, ja jos ei ensimmäinen jatko pitäsi olla kahteen jatkoon jaattuna, ja jos tämän laisesa runoilemuksesa (poesi) on lupa niin usein muutella jalkoja (pedes) samalla tavalla, kuin soitto-keinosa (musik.) Net asian haarat vaatisivat laiviamman tutkinnon. Olkootpa nuot miten hyvänsä; arvelemma kuitenki Laittajan korvan vähän eksyttäneen ja pettäneen häntä laitoksesaan, tahi runoilemuksesaan. Tutkitaan nyt erinomattain 2:ta värsyä, josa löytyy usiampia niitä virheitä, jotka eespäin meitä kohtaavat melkeen joka varsysä. Niin pitää hän daktyloina sanat: täytyy mun, rannalla, pelkäisi, järvenki, j. n. e. jotka ovat yhtä hullut kuin Gottlundin kuulkoopas, juosten jo. j. n. e. – Toiseksi sanoo hän, että joka jatkon viimmisen eelimmäinen jalka vaatiipi Spondaijoita – Spondaijoita se kyllä välttämättömästi vaatiipi; Trochaioita se ei sallikkaan, ja viimminen puoli-jalka vaatiipi pitkän jäsenen eli tavauksen. Mutta yhtähyvin pitää hän niillä paikoin sanat: kullata, aatkela, kuihtuva, lehtenä, mettäki j. n. e. – jotka ovat värsysä luettavat (Scandera) kullaataa, Aatkeela, kuihtuuvaa, lehteenä, mettääki j. n. e. niin kuin ruikuttaa, ollenkaan j. n. e. Kolmanneksi pitää hän neljä lyhyt äänisenä (proceleusmatici) sanoja kukatonna, kujertava, nähäkseni j. n. e. joisa kaikisa löytyy yksi pitkä jäsen (per positionem). Neljänneksi on hän pitänyt neliäänisen sanan nähäkseni, spondaion sialla, vaikka hän oisi saattanut entisellä tavallaan, ehkä yhtä väärin, pitää trochaion: nähdä, koska hän kerran Suomen kieleen tahtoo tunkia Ruottalaisia saivareita (d). Ylipäätä näyttää 10 v. olevan kauniin ja paras sekä aineensa että laitoksensa suhteen. Ei tila, eikä Lukioin mieli lupaa meitä laviammalta selittää tätä outoa ainetta, jonka me sentähen lopetamma, myöittäin kyllä hyvän olevan toista laittaa, vaan vaikiamman tevoisaan havata ja seurata kaikki lait Suomalaisesa runoilemuksesa, olletikki, näitä, josta täsä on ollut puhetta.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 9.11.1833.