Ajan kutsu

Ajan kutsu

Kirjoittanut Mikael Rutanen

Nyt aika vinhaa ratsuaan

jo kiiruhtaa,

jo kiiruhtaa.

Ja ratsu nuori, vallaton,

kun siivet saa,

se rientää, syöksyy eteenpäin,

mutt aika selvään haastaa näin:

– Mua seuraten

käy, ihminen,

tai taannut, jälkehen jos jäät.

Jo ratsuni sain lentohon,

ja kiire on,

niin kiire on

mun matkan päähän päästäksein.

Nyt jouda en

sua, ihminen, –

tiepuolehen jos siirryt vaan,

ja nahjus olet – vartomaan.

Siks kiirehtäin

vain eteenpäin

käy rohkeasti seuraten!

Se kuka kanssain kiiruhtaa,

hän seppelen

saa voittojen

ja matkan päähän ennättää!

Pois velttous

ja valitus,

niist pelkurit vaan tunnetaan,

on jolla edut huolenaan

vain omat, vaikka halki maan

nyt aika kutsuu toimintaan.

1924

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.