Airut
| Airut. Kirjoittanut Rafael Laethén |
- Tuulosen tehottamana,
- Simahengen siittämänä,
- Kainosena, vienosena
- Vyö hopea värehenä
- Laine lahden pohjukasta,
- Rannan kaisloista kohosi.
- Istui impi äyrähällä,
- Nurmen vierulla valio,
- Kaltahalla kukkakulma,
- Katsoi aattehin keväisin,
- Aavehin ani armaisin
- Veden vellovan iloja.
- Otti kukat kulmiltansa,
- Seppeleen hivuksiltansa,
- Heitti vetehen heleät,
- Lainehille laaturuohot;
- Lausui hiljan itseksensä,
- Kuiskasi veden kuluhun:
- ”Lieku loitos, laineheni,
- Kulje kauas, kukkaseni,
- Kauas kaihoni keralla,
- Loitos teillä toivojeni
- Sinne, missä siintäväiset
- Aaveheni aaltoilevat!
- Kanna sieltä, kun palajat,
- Tarkka tieto tunteilleni,
- Selitys sydämelleni;
- Ilosta suru eroita,
- Tuo nimi nimettömälle,
- Muoto mieleni kapeille,
- Että viimein ymmärtäisin,
- Tajuaisin tarkallehen,
- Mi povessani palavi,
- Riehuilevi rinnassani. –
- Lieku loitos, laineheni,
- Kulje kauas, kukkaseni!”
- Lähti laine liekkumahan,
- Väre vieno vieremähän
- Lahden selkeä sinistä.
- Voima kasvoi vyöryessä,
- Povi paisui paetessa,
- Vimma vettä viillellessä.
- Kohta laine laimellinen,
- Väre vähävoimallinen
- Lahden suusta lakkipäänä
- Vaahto-aaltona valuvi,
- Ulapalle uiskennellen,
- Kohti kaukoa karaten.
- Kului kuuta kaksi, kolme,
- Vieri viikkoja vähäisen,
- Päiviä perättömästi,
- Suvi suotuinen soluvi,
- Kesä kaunis katoavi;
- Jopa möyryten mereltä
- Rajuilmat ratsastavat,
- Kohti rantojen rapoja
- Vaahto-aaltoja ajellen.
- Istui impi äyrähällä,
- Nurmen vierulla valio,
- Kaltahalla kaunokulma;
- Katsoi aattehin apein,
- Aavehin alakuloisin
- Veden vyöryvän vihoja.
- Kuohu hältä kulmat kasti,
- Hivukset hajoitti hyrsky,
- Mutta jalkain juureen hälle
- Aalto kantoi aarteitansa,
- Laine lempilahjojansa,
- Ulapaisen uittamia,
- Lahden liekuttelemia;
- Kantoi rannalle kareita,
- Haaksirikon haiskomia,
- Tuhon tuiman tuottamia,
- Kalman kauheita kamoja.
- Saip’ impi sanoneheksi,
- Kassapää kujertaneeksi:
- ”Myöhän tulet, laineheni,
- Ani armas airueni,
- Myöhän neidon neuvokiksi,
- Varoitukseksi valion!
- Jo sain tiedon tunteilleni,
- Selkoa sydämelleni,
- Sain kokea kohtaloni,
- Orvon oppia osani,
- Käsitellä kärsittävän’.
- Surusta ilo erosi,
- Soi nimen nimettömälle,
- Muodon mieleni kapeille.
- Mi ol’ kaihoa keväistä,
- Sillen valhe vastaajaksi;
- Mi ol’ toivoa tyventä,
- Sillen petos perinnöksi;
- Mi ol’ lempeä salaista,
- Rakkautta rajatonta
- Kaihoni kehottimena,
- Toivon tulen palkehena,
- Sillen kavaluus ja vilppi
- Riemun rikastuttajiksi,
- Sillen kalma kajeheksi,
- Tuoni toivon tuottajaksi! –
- Myöhän tulet, laineheni,
- Myöhän, armas airueni!”
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.