Ainoa apu.

Kirjoittanut anonyymi


Kun taistelevan voimat sortuu,
Ja epäilys jo voittaa, tuska ahdistaa,
Kun apua ei hälle saavu,
Ei lohdutusta, rauhaa niistäkään hän saa,
Kun omatunto syyttää, soimaa,
Ja suureueepi yhä raukan ahdistus,
Niin se, mi silloin antaa voimaa,
On yksinänsä harras, nöyrä rukous.

Eetu.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.