Ainalle.

Kirjoittanut Kaarle Krohn


Mikähän minun tässä nyt auttanee
Kun käskien täytyvi laulaa?
Ain’ Aina hän vaativi, kiusailee
Ja päälliseks itse nauraa!
Kai poskihin poimuja piirtelee
Hymyhyn yhä haipuva huuli,
Kuin kuopittain värähyttelee
Veden kalvoa vilpas tuuli.
Vai ukkosen pilvikö uhkailee
Runoniekalle rangaistusta?
Lomittain säde vallaton vilkasee,
Sadett’ ei toki ennusta musta!
Pois hattarat häilyvät liitelee,
Kun tuuli ne tuulehen poistaa,
Pian otsalt’ oikkuset oikenee
Ja selkeä seeste loistaa.
Kimallellen silmäsi kiiltelee
Kuin lammen läikkyvä pinta,
Ja rannan koivuset kuiskasee
Sull’ onnea armahinta.
Runopätkäni paljon puuttunee,
Mikäs auttoi kun piti laulaa,
Ja Aina jos hetkeksi suuttunee
Niin toisena hetkenä nauraa.

Väinö [Kaarle Krohn].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.