Ain’ armoas mä tarvitsen

1. Ain’ armoas mä tarvitsen.

Kirjoittanut Simo Korpela


Ain’ armoas mä tarvitsen
Jok’ aika, kaikin tavoin.
Siks onkin, Isä taivainen,
Ain’ ovi luokses avoin.
Et sulje sitä ollenkaan.
Jos kunne kulkee tieni,
Öin, päivin suojaas rientää saan,
Kuin pesään lintu pieni.
Ain’ armoas mä tarvitsen.
Sit’ ilman kohta kaadun,
Sit’ ilman työni turmelen
Ja pahuudessa paadun,
Päämäärän’ ajelehdin ain’,
Kuin ohjaamaton laiva
Keskellä karein kuohuvain,
Ja loppuna on vaiva.
Ain’ armoas mä tarvitsen
Ja anteeks-antamusta,
Ain’ sovitusta syntien
Ja ristin lohdutusta,
Ain’ turvaasi ja tukeas,
Ain’ ohjausta vitsas.
Mut aina olet anteljas,
Et koskaan kade, kitsas.
Sun armos kautta yksinään
Mä taidan synnin voittaa
Ja nousta uuteen elämään,
Sua oikein kunnioittaa.
Se aukaisee mun silmäni
Näkemään Herran teitä,
Ja kuinka hartaast’, hellästi
Ain’ rakastat sä meitä.
Se mieltän kylmää lämmittää,
Kun valheen tuulet pauhaa;
Se kuolleeseen luo elämää
Ja rauhattomaan rauhaa;
Siin’ ilon lähde ikuinen
On mulle aina avoin.
Ain’ armoas mä tarvitsen
Jok’ aika, kaikin tavoin.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.