24. Aika uus.

Kirjoittanut Simo Korpela


Kuink’ kallis ihmislapsellen
On aika armas tuo,
Kun uhriks Vapahtajallen
Hän sydämensä suo,
Kun itsensä hän kokonaan
Herralle pyhittää!
Sit’ elämää vast’ taidetaan
Eloksi nimittää.
Niin loppuu aika lohduton
Ja alkaa aika uus:
Hän maistaa saa, mit’ autuus on
Ja Herran suloisuus.
Mut vasta hiille selvenee
Myös synnin kirous
Ja mitä armo merkitsee
Ja anteeks-antamus.
Myös raskautta ristin tien
Hän oppii tuntemaan;
Säälillä veljein lankeevien
Viat arvostelemaan.
Kuink’ kallis ihmislapsellen
On aika armas tuo,
Kun pimeyteen sydämen
Valonsa Jeesus luo!


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.