Aidankin yli

Aidankin yli.

Kirjoittanut Lauri Soini


Tyttönen tuuheatukka ja sorja
yhdeksäntoista jo täytti,
oli punaposki ja ruskeasilmä,
sievästi itsensä käytti.
Naapurin poikanen pellollansa
korjaili kuhilaita, –
silmäili, silmäili sorjaa neittä, –
välillä oli vino aita.
Vaan yli aidankin, aidankin yli
lempi se leimahtelee.
Nurmella hellien neitoansa
poika jo istuskelee.


Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.