Aidankin yli

Aidankin yli. Kirjoittanut Lauri Soini

Tyttönen tuuheatukka ja sorja

yhdeksäntoista jo täytti,

oli punaposki ja ruskeasilmä,

sievästi itsensä käytti.

Naapurin poikanen pellollansa

korjaili kuhilaita, –

silmäili, silmäili sorjaa neittä, –

välillä oli vino aita.

Vaan yli aidankin, aidankin yli

lempi se leimahtelee.

Nurmella hellien neitoansa

poika jo istuskelee.

Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.