Afrika. Lähetys-alaltamme

Afrika. Lähetys-alaltamme

Kirjoittanut K. A. Weikkolin, Ida Weikkolin
Lähde: Suomen lähetyssanomia, 1.2.1888, nro 2, s. 3–5. Artikkelin verkkoversio.



Afrika.
Lähetys-alaltamme.

Viime tammik. 29 p. saimme kirjeitä Weikkolinilta ja hänen vaimoltansa, jotka olivat lähetetyt joulukuussa Valaskalalahdesta, sekä Piiraiselta, joka myöskin silloin oli matkalla siellä. Veljiltämme ja sisariltamme Ovambomaalla sitävastoin emme tällä kertaa saaneet kirjeitä, kun postia ei ollut tullut Valaskalalahteen ennen laivan lähtöä. Tämän kuun 6 p. saimme vielä kirjeitä Weikkolinilta ja hänen vaimoltansa, tällä kertaa Kaapista, johon olivat tulleet tammik. 4 p. Niin on siis Jumala onnellisesti auttanut heitä suuren ja vaikean osan yli matkallaan kotimaata kohti ja samalla suonut heidän saavuttaa paikan, jossa heillä on tilaisuutta saada tarpeellista lääkärin hoitoa. Sitte kun näet nämä puolisot 1879 viimeksi jättivät Kaapin matkallansa lähetysalalle, ovat he usein kovastikin sairastelleet saamatta kuitenkaan muuta hoitoa kuin minkä veljet yleensä voivat toimittaa itselleen ja toisilleen. Toivomme että heidän riutunut terveytensä tarkoituksenmukaisella hoidolla Jumalan avulla paranee ainakin sen verran, että aikomuksensa mukaan voivat huhtikuulla jatkaa matkaa Suomeen ja joutua tänne hyvissä ajoin ennen lähetysjuhlaa.

Weikkolin’in kirje.

Nyt olemme jo saapuneet tänne Valaskalalahteen ja odotamme laivan lähtöä päästäksemme Kapkaupunkiin. Täällä on nykyään 2 laivaa. Toinen niistä on ”Louis Alfred”, jonka pitäisi viedä meidät Kapkaupunkiin. Toinen on ”Adolf”, joka tuli tänne suoraan Saksasta ja toi 14 herrasmiestä, insinörejä y. m., joilla oli mukanaan 7 rautaisen huoneen ainekset. Saksassa on näet eräs yhtiö, joka aikoo perustaa tänne teuraslaitoksen ja liha-keittiön, jossa valmistettaisiin lihaa säilytettäväksi. Kaksi paronia, veljekset von Steinecken, ovat jo menneet Ovambomaalle päin teurashärkiä ostamaan.

Tänä vuonna on täällä Hereromaalla löydetty monta paikkaa, jossa löytyy kultaa. Elokuussa tuli tänne kullankaivajia Australiasta ja löysimät nämät kultapaikat. Sitäkin ennen oli eräs luonnontieteen oppinut käynyt täällä etsimässä kultaa, vaan ei löytänyt; mutta kun varsinaiset kullankanvajat tulivat, niin he löysivät. Mekin olemme käyneet näillä kultakaivoksilla.

Paljo hyörivät ja pyörivät maailman lapset voittaakseen katoovaista mammonaa. Muun muassa on tänne tuotu kauppatavarana kaikenlaista roskaa, jolla tahtovat täällä voittaa. Jo näitten tavarain tänne tuomista varten ovat koko laivan vuokranneet. Mutta kun maailman lapset näin suurella innolla kokoovat katoovaisia aarteita, kuinka innokkaasti tulisikaan valkeuden lasten ko’ota katoomattomia.

Matkalla Ovambomaasta tänne sain Omarurussa kastaa yhden ndongalaisen. Hän otti otti uudeksi nimekseen Ruben. Hän on noin 30 vuoden vanha mies, vaan hän oli pakanana niin yksinkertainen, ettei osannut oikeaa vasemmasta eroittaa. Ensin hän oli veli Roihan luona ja sitte minun luonani Omandongassa, nauttien kaste-opetusta, josta hän oppi lukemaankin. Hän seurasi meitä Omaruruun, jonka kirkossa minä hänen kastoin. Sitte palasi hän Ondongaan takaisin vaunujeni mukana, jotka tästälähin tulevat veli Hannulan omiksi.

Idani ja poikani Johanneksen kanssa menin sitte Okahandjaan, Kamahereron pääkaupunkiin, jossa sisar Amalia Diehl asuu. Tänne menin senkin tähden, että useat seurakuntalaisistani ovat muuttaneet tänne ja toisia aina yhä muuttaa. Nämät muuttavaiset ovat hererolaisia, joiden tyttäriä kuninkaan äiti Namupala on vasten tapaa ruvennut pitämään orjinaan. Minä olen, kuten muinen Mooses, koettanut hankkia sorretuille kuninkaan luvan muuttaa pois maasta, vaan Kambonde ei ole ollut niin vastahakoinen kuin Farao.

Okahandjasta menin Uuteen Barmeniin Hereromaalla. Siellä kastoin lähetyssaarnaaja F. Meijer’in äsken syntyneen tyttären. Sieltä palattuamme saavuimme tänne Valaskalalahteen tämän kuun 10:nä päivänä. Odotamme nyt täällä laivan lähtöä. Emme kumminkaan voi kohta tulla Suomeen, sillä me tarvitsemme kaikin ensin lääkärin apua. Pieni Johanneksemmekin on kipeä jalastaan, joka on täynnä paiseita.

Veli Piirainenkin on nyt täällä Valaskalalahdella. Hidolin kuuluu olleen kovasti sairaana, vaan on nyt parempi. Posti Ovambomaalta ei ennättänyt tähän laivaan. Kasteoppilaani Martin on nyt Otjimbinguen seminarissa ja lähetyssaarnaaja Brinker kohtelee häntä hyvästi. Annoinpa toisenkin ovambolaisen veli Brinkerille, uukuanyamalaisen Laplana’n. Laplana ei vielä ole kastettu.

Sydämmellisiä terveisiä Teille, rakas pastori, sekä perheellenne ja kaikille rakkaille ystäville – Idaltani, v. Piiraiselta ja minulta. Kunnioituksella ja rakkaudella.

Valaskalahti Marrask. 22 p. 1887.

Teidän lähettiläänne
Kaarlo August Weikkolin.


Ida Weikkolinin tirje.

Kapkaupunki Tammikuun 11 p:nä 1888.

Olemme nyt jo saapuneet tänne asti, ja kuta kauemmaksi olen siirtynyt Ovambomaalta, sitä vaikeammalta tuntuu minusta ajatus, ett’en milloinkaan enään tässä elämässä saa tavata rakkaita mustia ystäviä, uskollisia palvelijoitamme ja kaikkia rakkaita lapsia. Margaretha, jota Syyskuusta 1886 täytyi lähettää pois Ovambomaalta, koska perintöruhtinas väkivallalla tahtoi ottaa hänet vaimokseen ja joka Hereromaalla seurasi meitä Valaskalalahteen, on nyt lähetyssaarnaaja Böhmin luona siellä. He eivät tarvinneet häntä, mutta ottivat hänen armeliaisuudesta. Hän on kärsinyt paljon senjälkeen kuin hän läksi luotamme Ovambossa, mutta tämä on tehnyt hänen nöyremmäksi. Herra varjelkoon turvatonta lapsiraukkaa ja pitäköön hänet ainoassa autuaaksitekevässä uskossa! Vaate-arkut saapuivat Valaskalalahteen sillä aikaa kuin olimme siellä. Avasimme sen vaate-arkun, joka oli aiottu meille ja otimme vaatteita Margarethalle ja Rosalle, sekä ne vaatteet, jotka näin sanomalehdestä olevan annetut erittäin pienelle Johannekselle ja minulle. Sitten täytimme arkun vanhoilla vaatteillamme, joilla olimme matkustaneet metsän läpi ja lähetimme sen siten jälleentäytettynä Ovambomaalle Pettisen osoitteella ja jotta sen sisältö jaettaisiin etupäässä meidän väellemme siellä, niinkuin Eva Marialle ja hänen lapsillensa, Maria Magdaleenalle, Josefinalle ja kaikille kasvattityttärillemme sekä loput kastekoululaisille. Olin niin iloinen kuin sain järjestää vaatteiden jakamista senmukaan miten tunsin jokaisen tärkeimmän tarpeen. Kiitän sydämmellisesti rakkaita ystäviä F:a’lla ja kaikkia, jotka ovat muistaneet monia lapsiamme. Niin, kaikesta sydämmestäni rukoilen, että Jesus antaisi Teille vastalahjana runsaan siunauksen niistä asioissa, joissa Teillä on tarve. Yksihän tarvitsee yhtä, toinen toista, mutta Herra tietää kaikkein tarpeet ja hän täyttää ne. Etupäässä antakoon hän Teille kaikille ainoan tarpeellisen, ijankaikkisen elämän ja autuuden.

Ensimmäisenä sunnuntaina Loppiaisesta olimme Saksalais-lutherilaisessa kirkossa. Tämän päivän teksti kertoo Jesuksesta 12 vuotiaana tempelissä. Saarna esitti Jesuksen tottelevaisuutta sekä miten meidän tulee kasvattaa lapsiamme ja mikä pyhä juhla ja ilo meillä on, kun saamme kantaa lapsemme pyhälle kasteelle, jossa Jesus painaa heitä sydäntänsä vastaan ja antaa heille Pyhän Hengen. Tämä saarna saattoi minua ajattelemaan monia kymmeniä Ovambolapsia, jotka kasteen kautta ovat tulleet Pyhän Hengen osallisuuteen ja otetut Jamalan lapsiksi ja ijankaikkisen elämän perillisiksi. Rakkaat ystävät, iloitkaat! Iloitkaat siitä Jumalan armosta, joka on tullut heille osaksi! Iloitkaat myös siitä, että Jumala tahtoo edelleenkin saattaa yhä useampia armonsa osallisuuteen. Kun Karl läksi Ovambomaalta, jätti hän yli 100 oppilasta kastekouluun v. Pettisen luo. Filippus opettaa heitä lukemaan ja auttaa myös v. Pettistä oppimaan kieltä. Koska kastekoulua aloitetaan aapisesta on koulumestarilla alussa paljon työtä. Senlaiseksi apulaileksi valitsi Karl minitun Filippuksen.

Asumme nyt lyhyen ajan täällä Kapkaupungissa, mutta niinpian kuin lääkäri sallii muutamme johonkin missä on halvempaa. Rakkaalla lapsellamme Johanneksella on paha syyhelmä sääressään. Se on tullut siitä, että hän on syönyt maalaisten epäterveellistä ruokaa. Tauti kuuluu myös voivan alla vaarallinen, mutta meillä on toivo, ett’ei pienellä Johanneksellamme ole sitä suuremmassa määrässä, vaan että häntä voi Jumalan avulla parantaa. Hän tarvitsee kumminkin välttämättömästi lääkärin hoitoa.

Lopetan nyt lausumalla lämpimiä terveisiä Teille, perheellenne sekä lähetysystäville ja kaikille, jotka tahtovat vastaanottaa terveisiä

Ida Vekkolin’ilta.