Adam ja eläinkunta

Aadam ja eläinkunta. Kirjoittanut Antti Mäkinen

Kas, vielä välkkyy luomaneste

Tuorehin tarhass’ Edenin:

Kukissa helmii Herran kaste,

Ihastus, ilo Aadamin.

Hän näkee kukkaa kaikkialla

Kaunista, hyvän-hajavaa,

Ja puut ja metsä kukkimalla

Elohon uuteen havahtaa:

Lintuset laulaa tuhat-äänin

Kiitosta Luojan kaikuvaa!

Lampahat, lehmät pelkäämättä

Myös jalopeuran kiljuntaa,

Kilvassa ääntää ruohostossa,

Ja kirmaellen, kisaillen

Hyppivät kaikki, Luojallensa

Iloksi, luontoo ihaillen.

---

Aadam ihmeissänsä

Istuu, tarkastaa

Elon ihanuutta

Monikirjavaa.

Silloin luonnonkarja,

Kaikki elävät,

Kunnioituksella

Lähentelevät:

Kukin vuorostansa

Luonnon herran luo

Astuu: Aadam heille

Nimen keksii, suo.

---

Kiitos Jumalalle

Viisaudestaan,

Vielä suuremmasta

Rakkaudestaan,

Joll’ on ihmislapsen

Luonut kuvakseen,

Sekä lunastanut

Morsiamekseen!

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.