Abrahamin vieraat.

Kirjoittanut Oskar Uotila


Palavimmallansa on etelän päivä.
Sen terää ei himitä pilvenhäivä.
Terebintin varjohon, Mamren luoksi
On Abraham istunut helteen vuoksi.
Ylt’ ympäri hällä on telttansa sorjat,
Ja teltoissa toimivat vaimo ja orjat.
Majan pateilla palkii Abrahamin karja,
Kameeleja joukossa sievonen sarja.
Tuoss’ ukko kun tuumii, on poikennut tiestä
Ja saapunut majalle kolme miestä.
Hän, tervehtäin, heitä kutsuu varjoon
Ja matkan vaivoista lepoa tarjoo;
Ja pyytää vieraiden jalat pestä.
Sitä palvelusta he eivät estä.
Puhuteltuaan sitte teltassa Saraa
Ja tiedusteltuaan vieraanvaraa
Hän käski sen leipoa kaltiaista
Sekä toi mitä heill’ oli parhaanlaista.
Mut aterioivia puiden alla
Hän autteli nöyrästi palvelemalla. –
Oli syöty, niin vieraista Abrahamin jalon
Yks lausui: «Missä on emäntä talon?»
«Taas vuoden päästä kun kuljen tästä,
Sull’, Abraham, poika on emännästäs.»
Majan ovelle Sara ne sanat kuuli,
Ja hymyhyn kaartui hänellä huuli.
«Totisesti se olisi lahja aimo»,
Hän mietti, «mut olenhan iäkäs vaimo»;
«Myös vanha on mieheni». Epäellen
Sydän Saran se sykki ja hämmästellen.
Mut sitte hän tuli kuin tunnonvaivaan
Ja uskoi sen sanoman viestiksi taivaan.

Ne vieraat poistuivat Sodoman teitä,
Ja matkalle saatteli Abraham heitä.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.