Aavistuksia

Aavistuksia Kirjoittanut Gustaf Fröding

Joskus pilkkeenä päivän

alkavan aamunkoiton,

kohta mi häipyi pois,

yöhön välähdys vilkkui

aatosten valveutuvain,

kuului, kuin äänet sois:

»Saapuuko hän, joko lienee

äidinkohdusta noussut, –

voimaansa selvään hän suo!

Leikkikö, kasvaako, käykö

lempeän ystävän katsein

nuorukaisna jo luo?

»Hymyykö? Vapaammin hymyin

ei sulon lemmikki nähnyt

viisasten Ateenaa!

Taivaisten suosikki koskaan

syössyt ei vallattomammin

hermejä alttarein taa.

»Koskaan ei uljaampi heros

lähteellä viileän lehdon

riemuisna vuodattanut

Lesbon viinihin vettä,

lempeäuhkuvan immen

suuta ei suudellut.

»Onko hän laulaja? Orfeus

koskaan ei sointuja saloon

helkyttänyt kuni hän,

laulain ei väreitä luonut

rintaan kallion kuolleen,

kylmän ja jähmeän;

»koskaan niin suloliikkein

saanut ei laaksojen karjan

lanteita lainehtimaan,

saanut ei inhemon mieltä

kauas Elysion maille

soimahan riemuissaan.

»Onko hän sankari? Indus

estä ei retkeä raisun:

rajoista tiedä hän ei!

Laajemman vallan hän voittaa,

kuin mihin retkeilyt muinoin

Ammonin poian vei!

»Taistoss’ on uhmivan uljas,

herttainen, jalo, hellä

voittaja-vallassaan.

Halliten lempein tarmoin

kauvan on rakkaissa maissaan

kantava valtikkataan.»

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.