Aamuvarhaisella

Aamuvarhaisella Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Oi polkua polkematonta

ja kastetta tiukkuvaa!

Oi ilmaa koskematonta,

jota keuhkoni henkiä saa!

Talot aamu-untansa makaa,

mut vuoteelta taivaitten takaa

koi kultainen kavahtaa.

Joka lintu jo kirvoitti mieltään,

joka kukka jo haastaa kieltään

niin ruusuisen ihanaa.

Talot untansa makeinta makaa,

ovet lukitut, ikkunat.

Pihat puuntavat puitten takaa,

pihat ilmojen palavat.

Teko vielä ja ajatus nukkuu,

hyvä, paha ja lempikin hukkuu

unen helmaan, unhottuu.

Suru eilinen unessa turtui,

terä tuimelevin sen murtui,

kun kelmeni aamun kuu.

Vie polkuni meren rantaa,

vesi hohtava houkuttaa.

Saa astua kultaista santaa,

syvän kuullossa keinua saa!

Ja loitolla äärillä taivaan

juur astuvat auringon laivaan

valon saattajat auvokkaat.

Pojat päivän suorivat sotaan,

joka pimeän painuvat kotaan

tulen säihkyvät sotilaat.

Niin kevyt kuin kaarnan ja kuoren

on varteni aalloissa tie.

Ei vaivoja vanhan, ei nuoren,

en nainen, en mieskään lie!

Oon kala, mi kupeelta entää,

oon lokki, mi pään yli lentää

ja huutaa huomentaan!

Ja auringon, jumalten juuren,

elon, lemmen loihtijan suuren,

tuta taatoksi, sanoa saan!

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.