Aamusta iltaan

Aamusta iltaan. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kas ruskoa, kuin kultaisna

Se idäss’ tuolla heilamoi,

Jo nousi armas aamunkoi –

Oi neitonen, sä nouse pois,

Tuo rusko muuten poistua vois,

Se suudelkoon sun liekki syöntäsi

Ja lentäin taivoon vieköön mielesi!

Nyt aurinko on noussut jo,

Se valtaa ilman äärineen,

Luo meille päivän kultaisen,

Oi neitonen sä nousit pois! –

Jos kukka aina loistaa vois,

Ei loppuis ruusutanssi konsanaan,

Se yhtyis Luojan tuulten huminaan.

Voi katkeraa! Taas orpo maa!

On aurinkoinen maillaan jo,

Yön tuules huojuu hongisto –

Sun, neito, yösi lyhvä vaan,

Sill’ Luojan luokse loistamaan

Sun täytyy kiirein täältä yllättää,

Vaan ystäväsi kaihomahan jää.

Vaan päiväs nyt on yltänyt,

Ja nuoruus kylvää kukkiaan

Niin armahasti loistamaan,

Ja aate siivin rohkein

Nyt lentää taivaan Eedeniin:

Oi, saavu kiirein aika siunattu,

Ja voiton seppel laske kaivattu!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.