Aamusella.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Päivä Eevan vuoteellen
luopi säteen armaan.
Unta näkee tyttönen
suloisata varmaan.
Ikkunalla tik, tik, tik
unenlangat katkoo,
tik, tik, tik ja pik, pik, pik
säälittä ne ratkoo.
Sinisilmät aukeaa,
ikkunahan lentää.
Kolme hyvää tuttavaa
siellä nähdä entää.
Tiaset sen veitikat
ikkunahan noppaa.
Sanat sangen hartahat
Eevan korva koppaa:
”Nouse, Eeva tyttönen,
meille ruokaa anna,
anna vettä tilkkanen,
kupposella kanna!
Nouse, armas ystävä,
pue kolttu ylle,
sirottele siementä,
lähde kävelylle!
Armas Eeva tyttönen
meidät unhottaisko?
Kylmäks’ hellän sydämen
kesäleikit saisko?”
Eeva nousee nopsasti,
vetää jalkaan sukan,
kiirehesti pukevi
ynnä kampaa tukan.
”Äiti, tuolla ystävät
nokkii ikkunata,
ruuan puolta pyytävät
sekä juotavata.
Annan kahvitilkkani,
kakun makeaisen.
Ah, mun pienet hilkkani,
ah, mun armahaisen!”
Äiti suostuu kestihin,
Eevalla on hauskaa.
”Pian vaan kun ehtisin!”
Siellä nokat nauskaa.
Äiti seuraa lymyillen
tätä kestitystä,
seuraa hiukan hymyillen
Eevan pettymystä.
Eeva tarjottimineen
lintuin luo kun entää,
kolme pientä kiireekseen
kuusen latvaan lentää.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.