Aamulla.

Kirjoittanut K. F. Wahlman


Taas aamun Luoja annoit,
Nähdäni armiaan;
Ja tosissasi kannoit,
Mun päivään valkeaan,
Siis kiitokseni kannan,
Eteesi Herrani,
Ja itseni myös annan;
Se on mun uhrini.
Vaaroja vaikeoita,
Kyll’ oli tarjolla.
Enkelis esti noita,
Siipeinsä varjolla.
Mä yli synkän yön,
Lepäsin suomastas;
Saan alkaa päivän työn,
Suuresta armostas.
Suo vielä henkes valo
Sieluuni paistamaan,
Ja pyhä sanas jalo,
Retkeni ohjaamaan.
Suo täytän tehtäväni,
Tääll’ armon ajassa:
Ain’ muistan lähtöäni,
Saan riemun taivaassa.

K. F. Wahlman.


Lähde: Sanomia Turusta 13.4.1880.