Aamukylpy

Aamukylpy. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Läpi heinän, mi kasteessa hohti

Ja jäljiltä verkkahan nous,

Me riensimme niemeä kohti,

Miss’ aalloten mainingit sous.

Vain hyppäys poikemmas rantaa, –

Vain haipuvat kuplaset taa, –

Ja jo välkkyvä laine sun kantaa

Yli Ahtolan kartanon saa.

Niin hiljahan maininki silloin

Vie kelluvan uimarin tuon,

Kuni laine, mi vaahtia illoin

Vie tyynehen tyrskyistä vuon.

Sua syleilen, ankara aava,

Meri väikkyvä uinuvakin,

Miten oot minut raittihiks saava,

Sen tunnen jo ytimihin.

Ja siks läpi kuulean pinnan

Haen armahan aartehes niin;

Leväriutoilta kristallilinnan

Ma sukellan terveyttä kiin.

Mua huuhtele, suolallas kasta,

Nuor rintani voimista vain,

Niin yltyvin harmin ma vasta

Luon taakkoja luotani ain.

Meri, mailmassa ainoa raikas,

Valehienous haihduta, oi,

Näet aaltojes lauluhan kaikas,

Ett’ Afrodiiten ne loi.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.