Aamuhiihto

Aamuhiihto Kirjoittanut Saima Harmaja

Nyt väikkyy aamupilvet hohtein vienoin.

Ne himmenee, ne hehkuun lehahtaa,

ne hymyyn syttyy värein kullan-hienoin,

mut tumman sinen taivaan-läikät saa.

Mua mustin hiuksin vartoo koivu hento

ja päivä paistaa hankeen heleään.

Ma olen koivu, olen pilven lento

ja kevein sinivarjo rannan jään.

Sinessä läikkyy lumi luona ladun,

on raikkaimmillaan tuoksu maaliskuun.

Voi tomuisia asujoita kadun,

voi nielemiä kivimuurin suun!

Voi häntä, jok’ on jäsentensä vanki

ja metsän syliin milloinkaan ei saa

sujahtaa aamulla, kun kantaa hanki

ja huikaisevin harjuin loistaa maa.

Lähde: Harmaja, Saima 1937: Kaukainen maa: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.