Aamu Alpeilla.

Kirjoittanut Saima Harmaja


Muistatko aamut korkeimmat
ylhäällä alppitiellä!
Jumalan pilvet hipovat
ihmiskattoja siellä.
Sumuun syöksyvät harjanteet,
kuiluun seinämät vaipuu,
kuusien tukkaan tarttuneet
usvat huntuina taipuu.
Näetkö koskien putoovan
sauhuna metsäin syliin!
Vuoren rinnalta huimimman
polut suistuvat kyliin.
Majat pyrkivät kuurupäin
laaksoissa sylityksin.
Päänsä nostavat tervehtäin
kirkkojen tornit yksin.
Hetki hetkeltä korkenevat
huiput huippujen yli,
aamun pilvissä hartiat,
jäänä siintäen syli,
kunnes aurinko hunnuistaan
kuumat kasvonsa nostain
sinkoo kultia hehkumaan
lumiharjalle jostain.


Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.