Aamiainen

Aamiainen. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Kaisamuori majassaan

vetää aamu-unta,

herää päivän suudelmaan

koko luomakunta.

Kolme hyvää tuttavaa

oottaa kaihomiellä.

Milloin ovi aukeaa?

Kaisa nukkuu vielä.

Varis hännystakissaan

tuvan räystähällä

vaanii varsin varuillaan

silmät sirrillänsä.

Emovaris pesässään

oottaa suuruspalaa,

viittä pientä siivillään

peittelevi salaa.

Harakka se herkkusuu

häitään vietti vasta,

välkovästiin pukeutuu,

kurkkii ikkunasta.

Varpu harmaa perheelleen

pyytää eineen erää.

Avun saapi jokainen,

kunhan Kaisa herää.

Juur’ kun kotikuusehen

paistaa päivä armas,

aukee ovi tupasen –

Kaisa toiveet arvas.

Kantaa totkuämpärin

Kaisa kartanolle,

loiskis, läiskis kaataa sen

tuonne tunkiolle.

Kilvan siihen lennetään,

kolme nokkaa tonkii.

Toisiansa tyrkitään,

kiista kuuma onkin.

Varisvaari komentaa

vaakkuin päällä pahnan.

Pois jo lentää lekottaa

suussa evä lahnan.

Harakka se pyrstön vie:

”Saisinko ma luvan?”

Sulhasmiehen viepi tie

yli Kaisan tuvan.

Tirskutellen varpunen

etsii jyvän puolta,

löytää liukasliikkeinen

lahnan silmän tuolta.

Pesään sitten kiiruhtaa

puolisonsa luokse.

Taaskin takaisin se saa –

siin’ on touhu, tuokse!

Napsaa moni pieni suu,

täyttyy vatsaa monta.

Leipähuolet huojentuu,

on niin surutonta.

Riemu viidakossa soi,

tuuli puissa liehuu.

Kaisamuori askaroi,

kahvipannu kiehuu.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.